![]() |
English Finnish Wavetales |
Toivon niin että sinä tai joku muu tulee ja sanoo ja tuntee että tunnen samoin helposti rakentuvia lauseita uusia sanoja uutta ja opittua kehittyviä kulkuja ajatuksia, tunteita hellyyden osoituksia lämpöä, hymyjä erimielisyyksiä ja väittelyitä omia ja yhdessä kasattuja Toivon niin että pian tiedän turhan hyvin kuka olen yksin Mikä on tärkeää? kysyttynä uudestaan uudestaan Ja kaikki on pienet sanat kirjat kosketus lehtien liike nauru kyyneleet tasainen arki poimi jotain hetkiä marjoja vuorokausia koivunoksia valitse valitsematta valitsen sinut syksyisen päivän vesisateen kaaren ja kasvavan paisteen askeleesi vierelläni tulossa kohti hengityksesi ihollani Onko se niin ettei tai että on jossain ajassa alusta lopusta taivaanranta pyyhkii pään tyhjäksi voitelee silmäni purkaa kaiken ei ota mitään Onko se niin että jos ei, ettei Vakava kaiken keskellä odottaen että joku tulisi odottaen että jotain kaatuisi tapahtuisi muuttuisi pelasta kaikki muttei minua Varjot taittuvat kääntävät katseensa kohti maata kohti luojaa Et anna mitään ja annat kaiken uudestaan ja uudestaan pyytämättä kysyttyä annettua vastausta Valo taittuu Varjot kasvavat Kadotan kaikki on tässä tiesin, tiedän mutta unohdan teillä ei ole eroja lopuilla, aluilla aukea polun lopussa Astut editseni eteeni puristus on luja tule jo, odota olen tässä samaa ilmaa keuhkoissa anna suudelma rakkautta onnea unohdusta Et lopeta lauseitasi vai ajatuksia? En lopeta kysymyksiä kyseenalaistamista Onko tästä tuleeko ollako mahdollista mahdotonta meidän eroilla erota rauhassa Lopu loput lopettaa Salaisuuksia Toivottuja tunteita huokoista ihoa huomisen haamuja Suruja Sattumanvaraisia tuotettuja tapahtumia olen en unohda Unohdan olematta paikalla, huoneessa sanoja, pilkottuja piilotettuja odota Laitan valot päälle Ei ole niin pimeää Ettenkö pelkäisi vanhoja aiheita menneitä haamuja uusia haavoja vuotta vuodesta liikaa puhetta ja kosketuksia mutten osaa antaa olla unohdat kuten sanoin ennustin Kuinka luovun luovutan toiveeni meistä annan itseni kasvaa yli tämän unelman joka olikin vain minun vaikka luulin toisin tai toivoin Hajoaa hajoan rakentuu parantua Ja kuinka sinä kiipeät ylemmäs tekojen vai sanojen varassa Turvaten totuuteen vai valheeseen luopuen toivosta että joskus tämäkin on tarpeen kaunein, kaikista sanoista Odotettu olet siellä täällä sinua varten vasten valoa kaikkea tahtoa tahtomatta sanoa kuinka Kunnes osasin olla olematta hyödyllinen kenellekään avuksi kaivattu jotain muuta odottamatta yllättäen Ajasta Paikatta Pahaa tahtomatta antamatta unohtaa uskallan laskea katseeni alas muiden luotujen joukkuun joka paikka on täynnä viereen vierestä Leikkaa se pois kuvasta ja kuuloalueelta leikkaa silppua ja sekoita iholta pese hiuksista huuhtele menneet muistista Se oli olivat merkitseviä katseita kuulopuheita tärkeää tekoa täynnä voimaa ja odotusta ei viisaita sanoja sekoittaa toisiinsa kaksi asiaa olla varma kummasta suunnasta haettiin vastausta liian lähellää totuutta ja niin kaukana valheesta uneksi onni todeksi Siis katso mitä miten kuule kuuntele hiljaisia lauseita rakkauden osoituksia tunnen sinut selvästi ja tunsin aiemmin mutten uskonut tai pelkäsin nyt meidän pitäisi olla lähekkäin lähellä koskettaen muttet usko tai pelkäät muuta jotain on mennyt mutta jotain on menossa kosketa mikään muu ei auta Ei minun yöllä nähty lentävän ei minun näkemäni pystytty kertomaan näyttämään todeksi On kuin joku toinen olisi ottanut paikkasi minä annoin omani pois kun en tiennyt minne kuulun ja nyt siellä on joku toinen joka sopii paremmin tähän kuvaan kuin kaikki olisi muuttunut ja mikään ei olisi ennallaan vain minä... Me kasvamme maasta kuin pensaat ja puut tuuli sekoittaa hiuksemme valo avaa silmät ja vesi antaa virtaa Minä olen tämä maa liikkuva paikka ajassa Herää se on kohta lopussa ei ole aikaa nousta ja vaihtaa menetelmää ja vuotta on uusi vanhasta on päästävä eroon annat odottaa ja siten tai siksi oikeuden unta sanottu tai tehty kuinka muuttaa mennyt tähän täksi tähän päivään Unohdan asiat jotka haluan muistan jos muistan Anna olla Kylmä kuuma Absoluuttisesti oikea tulos mitattuna tarkasti ilman virheitä tai tulkinnan varaa hikoilen hytisen Herätys tulva on tuleva isä ei auta äiti on yhä unessa opin uimaan kävelemään kuivalla maalla liikkumaan kuin leija taivaalla hengittämättä kuunnellen virtojen voimia Tiedän kaikesta kaiken jumalasta en mitään kaikki ollut, kaikki oleva mennyt nyt tuleva olen aika kaiken tuhoaja muuttaja rakentaja odotettu rakastaja pelätty kuoleman kantaja fokus intentio lainattuja sanoja aaltoja laineita väännettyjä lauseita vanhoja valheita Auta minua vaikken kaipaa apua näytetty laitettu riistetty sanottu annettu riidelty nauru ja naurettu kaivattu vihattu riivattu luovuttu voitettu vaiettu viivoja valheita viiva valhe yksi erottuu taustasta useat luovat verkon kutovat kuvion hairahdun keskelle pettynyt sinuun puheeseen ja totuuteen tuuli vie sanat aika teot ei kauaakaan mennyttä, välimatkaa kurottua puristettua pieniä paketteja annettuja unohdettuja otettu, laskettu leikelty ja luotu As a Unohdan englannin sanat asiat aksentin muisti luo tämä päivä eilisestä silmät rikkoo pirstaloi ja paloittelee Ei väriä ei muotoja ei kuvaa Teippejä ja papereita kirjattuna ilmaan ja lihaan lattia vetää rajat minä kutsun omani katson kätesi laitan samaan kekoon loputkin toiveeni unohda itsesi unohdan nähneeni kuvan tai kaksi Muotoja kuvia, kuvioita kuunnelmia kuulopuheita usko minua kerron kaiken menneestä tulevasta unesta unelmasta kaikenkattavasta Avaa ja unohda Astu ohi Unelias kaarre puhalla ääntä odota odota odota Ei sanoja Viivoja pisteitä pyörrettä liikkeellä huminaa ääntä unohdan että sanoja naurua turhaa mutinaa musiikkia tai muuta Lopeta Jätä minulle tilaa tehdä virheitä välttää odotuksia Vastaa kysymyksiini toisilla jotka menevät syvemälle osuvet paremmin antavat aihetta ja toisia tulkintoja Jätä minulle tilaa ja anna aikaa Jeesus ja enkelit toistuvia kuvia Armahda! Unohda katse paine ilmassa maatua Askel toinen kolmas neljäs Haukotuksia huokauksia uusia sanoja impulsseja naurua ja odotusta Ehdottaa jotain uutta vanhoja kaavoja tai toistoja toistuvia odota minua Kaikki peittyy hiekkaa, kivipölyä paperipainoja ja käytettyjä aatteita lautalattia, maalatut seinät Uusi koti mutta vanha pää puretut pahvilaatikot Hukutan kirjaimet liian suuriin sanoihin kadotan lauseet menneisiin unelmiin katseessa ei ole mitään mitä haluaisin kuulla onnea tai surua iloa tai murheita Et merkitse minulle enää mitään Unohdut Niin kai aina joku tavanomainen uusi tuttu vanha kumppani tylsä ja turvallinen Haettuja sanoja etsittyjä tunteita koettuja asioita mutta vielä on tarve jotain muuta täytyy olla Jos osaisin niin tekisin Jos en tee en osaa Mistä luopua minne antaa periksi ota, anna tämän toisen osan en itseni pelaa tämä loppuun saat uuden roolin vanha on jo kulunut käynyt ahtaaksi uudelle egolle Kasa kuollutta puuta lehtiä ja oksia sulkia kuivaa ja lämmintä Maa käpertyy kuten minä peittojen alle odottamaan hengitystä pidättäen Tervetullutta lepoa Koitat näyttää kuinka kaikki on tyhjää Olemassa vain suhteessa toiseen johonkin muuhun Koitat näyttää kuinka kaikki on luotu ja luodaan joka hetki uudestaan Kaikki mikä on ei koskaan katoa Kaikki katoaa ja on aina Tiikerit tietävät tärkeimmät erottavat valheet tosista pelon vihasta rakkauden halusta ilon kaipuusta haikeuden valosta Ei etsi muita vain sinua Opettelen käyttämään tilaa tekemään virheitä antamaan anteeksi rakastamaan itseäni Keskipäivän hämärässä nostin katseeni ylös tieto kulki edelläni joten en varonut askeliani Odotin vain oikeaa merkkiä milloin poikeata polulta Aurinko oli ylhäällä meille kerrottiin mutta harva sen oli nähnyt sumun keskeltä Laskin käteni kohti puita ne peittivät varjomme surutta ja kätkivät säälivät oksansa eivät osanneet muuta sanoa Neljä päivää ja kolme yötä seitsemän aurinkoa ja kuuta ennen pitkää löydämme perille vaikka muisti väittäisi muuta Tunsin hänen toiveensa paloi sisälläi kuin märkä tulitikkuaski jätettynä yksin ja pimeään Tule tänne ja avasin keuhkoni ne olivat pienet ja väsyneet ahtaat kylmästä ilmasta Keskipäivän hämärässä nostin katseeni ei aurinkoa, ei kuuta Mistä valo tulee? sokeisee silmämme pahalta näyttää vain sen mitä haluamme nähdä kätkee kaiken aivan kuin pimeä Kuolema pukee meistä jokaista tulee tykö istuu iholle Laskee hellät kätensä ihomme alle Antaa hengitykselle luvan levätä Olla vapaa keuhkojen kahleista Veremme kierron viimeinkin lakata Pimeän pelon ääneti kadota Älä pelkää! Kerrot satuja epäilen satutatko minua? Olen ulkona kertomastasi tarinasta ainakaan en itseäni tunnista Mitä oikein haluat? Vuorista syntyvät joet Joista kasvavat vuoret Olitko täällä ennen vai jälkeen? Riisua Aina Kaikki Kauniit Asiat Unien Suojaan Joku toinen joka kuuntelee kuulematta Koskettaa olematta läsnä tai paikalla Oikeaan aikaan Ajatta Aikaansaamatta Toinen ollakseni Itse Olin taas oikeassa valitettavasti Jatkuvasti toivoin että olisit kiitänyt sanani osoittanut minun olevan väärässä Et kieltänyt, myöntelit vain Onko pahempaa tapaa satuttaa kuin olla kanssani samaa mieltä Olla kieltämättä yhtäkään syytöstä jotka aukaisin eteesi päästin ulos suustani Kerro minulle että olen väärässä osoita ja perustele niin paljon toivoin että tyhmänä pysyin vaikka monta kertaa koitit minulle kertoa en vain osannut kuunnella tekoja Hetket sulautuvat hetkiin tanssit tansseihin Minä muihin kuka koki tämän? Olen koettu koeteltu kevyesti kastettu Lempeissä vesissä kuin kukka kämmenellä lumme rannassa tyynellä säällä Mutta tätä en koe en kuuntele, en tiedä Seilaan ajopuilla myrskysäässä myrskyssä pilven ja salaman välissä vesissä jotka uskon liian syviksi vaikka jalkani ylttävät pohjaan Vesissä jotka uskon liian laajoiksi vaikken ole irronnut edes satamasta tai maasta Kauheuksia tai suurta ilmaa ja nyt, tei eilen, kun liikun tanssin kanssasi, on tyyntä tapahtuu vaan muttei minulle ei sinulle, ei meille, Tapahtuu vaan. jatkuu ja jatkuu ja jatkuu Ryhmä seurassa kuunnellen muita teitä ja tilaa Olit ulkona Otettiin sisään En ole ollut minussa tai teissä täältä puolen katson, kasvoivat Kenelle kuuluvat kiitokset tai torut Huolehdi musta valkoista vaadi hyvällä pahaa en ajatellutkaan Älä ärsyynny vielä vasta valoon kulje vastoin tahtoa kasvoni kaipaavat voi meitä piruparkoja Annoin minut sain minut En antanut En saanut olin vain vaikken ollut Kuka oli? missä sinä astut askeleita seisot toisella jalalla painon puolelta pudotan putoan syliin syliisi taas lävitsesi, läpi luun Kaadat kasvosi minulle virtaavat syvälle silmiin hymy hymyillä hylätä En ottanut Pienet kätesi pitelevät käsiä linjaavat rakennetta painavat ihoa antavat painetta Olen väsynyt ja heikko sinun katseesi edessä Voimaton hiljaisuutesi keskellä aitous, suojeltu Vahvat kätesi kauniit ja hoikat vaikka rakastan sanoja en luota sinun onko harkittu aitoa? pitelet itseäsi aisoissa ja rajoissa Hallittuna ja hillittynä Aivan kuin minä koska tiedän että... Jos haluan vapautta omista tiloista Kenen tilaan kuljen? Missä on tilaa? Kuin uni olet minussa syvällä, lähtemättömästi vaikka muisti ei tavoita kuin heikkoja näkyjä ohjaat päivää ja ilmojen piiriä kuinka koen ja näen ja tunnen nyt Tunnen sinut tuntematon kun tunnen etten tunne vaikka olet niin tuttu läsnä jokaisessa liikkeessä kutinassa iholla hajussa hiuksissa hengityksen rytmissä sydämen lyönneissä syvällä, lähtemättömästi Minä olen sinun sinä minussa Auringon noususta En tiennyt että pelkään olla, yksin, itseni kanssa Ja siksi haen seuraa uutta elämystä unohtaakseni itseni Näin minulle kerrot, kerrotaan Luulin että olen aina yksin ja että tulisin olemaan Kanssasi nyt, olen muualla yksin, haluan olla Auringon laskettua kosketat minua Yhdessä jos haluan jonain päivänä aamusta yöhön laskusta nousuun Rakastaminen, kun on niin paljon vihaa Epäluottamusta pelkoa tulevasta Ja sinä joka olet niin täysi vailla kaikkea Kirkas tuleva ja silti hylkään pidän puoliani, itseni takana Enkö vain osaa tai halua olla Iloinen tai onnessa miltä se tuntuu? miltä sen pitäisi? En tiedä kumpaakaan Rakastaminen, kun on niin paljon Pelkään että on liikaa Ikävä sinua? vaikka tässä on toinen silloin kun olit ikävöin toista toistan kuviota ympyrästä ympyrään Kehältä kehään Mitä on sisällä? Ikävöin sinua Vai ikävöinkö muita? Tilaa muualla kuin tässä Ikävä minua muualla kuin täällä missä olen aina ja taas uudestaan ja uudestaan Kehältä kehään Aallosta aaltoon Harjasta pohjaan Kuinka tapaan Sinua tai aikaa ajassa En anna katsetta Huomaavinaankaan Kirjoitan sanan pyydän että Kosketa minua Avaa, kun en itse saa vaikka yrittänyt olen pää sydän sama Kuinka tapan Sinua tai aikaa En anna koskettaa Ei edisty En tunne Kuka olet? Kaipaan vastausta, että joku muu ottaa vastuun joku muu, itse en halua vaikka tiedän. Vika on muissa toistan Siinä tai tässä sattumassa uudestaan ja uudestaan Vaikka tiedän: Miten elämä on liian raskas Taakka kantaa Vaikka kaikki on hyvin Nyt ja aina Että pitäisi hioa? Minä jättäisin kaiken ennalleen niinkuin se tulee ulos kaikkine virheineen Kuinka jalostaa todellisuutta Kuinka ravita mennyttä hetkeä joka oli, ei nyt Ei nyt ei ole mitään nyt ei hahmotu ilman muita mutta nyt on on, on, on ollut, on oleva Muistin mitä tulee ennustin mennyttä Kerroin kuinka kävi ja tulee käymään Seikkailin ajasta toiseen Haikailin paikasta muualle Nyt tai nyt tai nyt Kuinka eilisestä tulee tänään tästä huomenna ja yhä vaan Kuinka aurinko lämmittää jalkani asfaltilla Kuinka kuumuudesta kasvaa työ, jotain jota sietää Kuinka ihmiset astuvat askeleensa myöhässä tulevat tuskin koskaan perille Kuinka uskottelen itselleni etten osaa nautin olostani Kuinka muuttaa kaiken, kaikkea muuttamatta Kuinka uskollisena odotat, tietäen että aika kuluu Kuinka aikaa ei ole vaikka loputtomasti odotat Kuinka jatkan tästä, kirjoitan paperille sanoja Kivetys vie alas Olen polttanut kieleni kuumassa aurinko ei polta tänään Ihmispaljous ei ole paljous vähemmän joka päivä Kesä on ohi, pitkitetään hieman Mitä haluan nyt on sama kuin mitä halusin ennen Addiktiot pysyvät samoina tunnereaktiot samoin Kuvittelin muuttuneeni Olen muuttunut mutta melankolia miellyttää yhä Siristän silmiäni ilman laseja Auringon kirkkaudesta odotan sinua ja laskua kahvista Kaikki on hienosti ja hyvin mutta niin on aina ollut kin Mikään ei ole muuttunut Kuvittelin hieman Opiskelin syvästi Osannut en Osaan kaiken On tänään En tiedä Itku sisässäni fyysisenä pahana olona kosketuksesta onni ja suru tulevat valuvat vetenä ulos Katsot minua kaikki sekoittuu monta tunnetta toivetta Minä jään opinko? Kaikki kaikki on hyvin Aina, nyt Kosketan vatsaasi odotamme kuuta Entä jos, mitä sitten kun Koitan olla murehtimatta olla varma että ei Minua pelottaa ja ihmettelen miksi. Vastuu. En tiedä elämästäni mitään miksi tämä suunta olisi huonompi kuin joku muu Sanon että rakastan ja sanot sinä Minä kysyn varmuutta aivan kuin siitä voisi olla varma en ole varma mistään Kosketan vatsaasi, pehmeää ihoa Toivon että ei, ei vielä Ajattelin tänään että jos avaisi silmät näkisi kaiken joka todella on on ollut ja tulee olemaan Kirkkaana kauniina katoavan raikkaana Ajattelin tänään että jos ottaisi osaa Ei aina laittaisi itseään syrjään sivuun muusta joukosta synkkänä omasta erinomaisuudesta ymmällä yksinäisyyden tunteesta Auliina avaisi mielensä mutkat muille ilonsa jakaisi Ajattelin tänään että jos avaisi kaiken antaisi muiden mennä ja tulla puhaltaa läpi kuin lämmin viima leppeä tuuli tammikuussa Koitan unohtaa että olen Tajuta että huomenna kaikki on jo kadonnut ja olen joku muu Huolehdin turhaan kun huolehdin Älä huolehdi sanotaan, sanot Koitan olla huolehtimatta ja siitä tiedän että huolehdin [olen huolestunut] Turhia asioita turhia murheita Kaikki tulee ja tapahtuu, tahdon tai en Nautin mistä voin mutta voisinko enemmän Aika kuluu, tiedän ettei sitä ole Havainto muutoksesta ja virrasta. Lopeta laskeminen Anna mittojen valua muistista Semmonen kysymys, jätitkö hellan päälle? Niin niin, kyllähän kotivakuutus hoitaa, mutta tätä nykyä vakuutusyhtiöt syö enemmän rahaa kuin annetaan, eikä se kuitenkaan korvaa kaikkea mikä palaa, tuskin edes kolmea neljäsosaa. Ja sehän on vain rahaa, ei se tuo takaisin muistoja, jotka oli kiinni niissä tavaroissa, nyt jo ehkä tuhkana Niin että jätitkö hellan päälle? Varmistitko kanssa, että kaikki nupit näyttää nollaa eikä mistään hohkaa kuumaa? Jos et, niin kyllä kannattaa aina tarkistaa ennenkuin oven avaa ja jollei silloin muista niin kannattaa palata Tätä nykyä katsokaan kun on hissit portaat ja pelastusveneet jää liikunta vähille Ja mikäs sen reippaampaa kuin puolessavälissä kotimatkaa epäröidä, ja kääntyä takaisin Kyllä siinä kilot karisee ja ilo irtoaa ja sitten voi juhlia pelastaneensa henkiä sillä voisihan joku kuolla jo pienessäkin palossa Että, jäikö se hella päälle? Koskee Koitan koskettaa Päästä läpi Näistä pyörteistä jotka heittävät Tunnet olosi paksuksi Minä tunnen luittesi linjat lihakset sormieni alla käsien lämmössä Yritän mutten onnistu Antaa hyvää uskoa oloon En saa parantaa En osaa haluta oikeaan aikaan En onnistu En osaa Koskee Ota vastaan päästä läpi Löysin lauluilleni lähteen ja vettä Heitin pari kiveä Kuuntelin kaiun jättämiä jälkiä Toivoin että olisit jo mennyt. Ennen kuin palaan Kai kaipasin sinua tai halusin kaivata Etsin ja toivoin taas Löysin sanoille paikan ja maata Koitin katsoa puulle paikkaa en löytänyt Kuulin vain huminan Kuinka pyörii kieleni päällä Mieleni koittaa unohtaa Halusin kaivata Muistin liikaa Tiedän mitä haluan mutten uskalla sanoa Kai pelkään ettei se ole totta Tai että kohta tahdon jotain muuta Sinä teet ja sanot että haluat Minä haluan ja jos uskallan sanoa en uskalla tehdä Siirrän vastuun sinulle, tahdotko todella? En usko ja kaipaan todistusta jonka saan ajan kuluessa Vastuu, se on sinulla Suurenmoista kuinka mitään sanomatonta, älä siis sano Tiedän etten ole tarpeeksi, mutten tiedä kuinka olla Ohjaisitko hieman? Kuinka sitten? Mielestäni olen. Kaipaan hyväksyntää ja ihailua Haluan olla kaipuun, tarpeiden yläpuolella Ilman mitään, ketään Mutten ole en tiedä jaksanko tätä nyt tai tänään Tunsin sen jo aiemmin selvänä, kirkkaana ihmisten olossa Halusin hajoittaa tämän lasin vain siksi että, kuulisin uudestaan sen mitä olet jo sanonut. Hieman lujempana, jämerämpänä järjestelmänä Jonain, joka kestää painon eikä painu kasaan muiden tullessa päälle ja tielle Koetan pitää kiinni niin moni pyyhkiytyy pois minäkin pyyhin Odotin ikkunan takana jos heijastuksen takaa näkisi Näin samaa vanhaa odotellessani uutta Koittaisit kaivata tai luvata pysy siinä missä olet Vihreä valtaa alaa taas yksi näistä Aurinko kuivattaa ajatukset ja sammuttaa suun kohta sinunkin on jano Älä odota turhaan meitä mene jo Seura on ollut yliarvostettua jo pitkään tungetaan kaikki samaan kaupunkiin, taloon ja huoneisiin kohta et itseäsi muista Haluatko vai et Koitat kertoa vaan muistatko, et muista Haluaisin jonnekin kauemmas mutta kuinka siellä elää kun kaipaa ja vihaa Yhteisö yhteisön perään ja sisään Kukaan ei ota kantaa ettei loukkaa ei vastuuta oteta, itse kanneta sillä kaikki tuntevat liikaa kunnioitusta joka vaati ettei sanota tai seistä minkään takana Eikö saatana tajuta että kunnioitusta ei saa ilman vastuuta. oikein on oikein on oikein on oikein. Suhteellisuus on maailmassa, ei pään sisällä. Usko mitä sanot kunhan sanot tosia. Kyllä mä ihan avoimesti myönnän että sekaisinhan mä siinä vaiheessa olin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä etten ollut syönyt mitään ja juonut litrakaupalla veteen sekoitettuja esansseja, väriaineita ja sokeria jota myös limuksi kutsutaan. Eikä ne huvipuiston hupilaitteetkaan varsinaisesti parantaneet asiaa. Ei vesille siinä säässä ja tällä tolalla, mutta kaikkihan me jo tiedetään että lähdin, lähdit, lähti, lähdimme kuitenkin että jotta ketä muuta siitä saa syyttää kuin itseään ja Jumalaa joka on aina syyllinen kaikkeen tapahtuvaan ja tapahtumattomaan. Siis näin kävi ja tässä ollaan. Toivon, toivot, toivoo, toivomme, toivotte, että ehkä huomenna toisin soisin, soisit, soisimme, suo sano. Väsyneenä käännän päätäni vasemmalle. Tiedän hyvin etten tavoita sinua tänään Sinua tai teitä, tietä joka johtaa Meistä ei kukaan johda mitään voitot on tuhlattu kauan sitten väsyneisiin katseisiin, kylmiin kosketuksiin, Huomisen odotukseen. Tietä pitkin tiedän etten tavoita teitä tänään tai sinua Väsyneenä suljen näkymän, unohdun uneen. Jos sanoisin sanankin liikaa Mutten koskaan sano tarpeeksi Pelit on pelattu läpi ja loppuun ja silti olimme oppimatta olemme yhä Kuinka usein täytyy kertoa totuus tavoittaa tarinan totuutta tavoittaa tuskin kukaan mutta kertoo tarinan. Sano sanakin liikaa tällä kertaa asiaa Asia on. olen sanonut jo olet puhunut Liian vähän tarpeeksi Liikaa. Sanakin, on. 18-09-04 Joo ja just. Jiit on kivoja. No mitä minä täällä? 2 viikkoa on kulunut, aikaan on saatu vaikka mitä, ketä ja kummaa kun 2 viikkoa on ikuisuus plus summaa, tummaa, hummaa. Enkä nyt fuulaa mutta tämä ei ole huumaa vain aikaa. En odota, nyt kun tiedän ettemme jatka, matkaa. En odota että jatkan tai en. En vielä kaipaa tai ikävöi. Ketään, sinua, muita, ketään, vain kontaktia, kitaraa ja ruokaa. Ja kontakti ei liity henkilöön vaan tanssiin. Henkilö voisi olla kuka vain joka jaksaa tanssia ja osaa ettei tarvitse opettaa jotta voi opettaa. Otan aikaa. Rakastaako jollei ikävöi? Mutta mitä ikävöin? Kosketusta, katsetta? En juuri nyt kaipaa sitä. Ehkä painoa ja läsnäoloa. Mutten, painoa vain. vain olla tietoinen. Tiedostaa, tavoittaa, kurottaa, saavuttaa, aivastaa. Hankkia nyt flunssa, täällä. Ei kai nämä ajatukset juokse, kulje, havaitse. Jostain syystä, ihmiset kaipaavat jännitystä ja kun sitä ei saada, voi aina spekuloida, jotta sitä saa. Tässä ajassa, huomaa, kuka osaa ja kenestä pitää. Kenet haluaa pitää tavoitettavissa, kenet tavoittamattomissa. Kuka osaa organisoida. Tämä olen minä. Minä, koko sana, minun. Määrittelyjä, pelejä, rinnastuksia, vertailuita, kilpailuita. Riittävän kauan vertailtuani, kedehdittuani, kilpailtuani, huomaan ettei ole syytä. Jos vaadin jotain. Jos vaadin jotain. Jos vaadin jotain. Mitä jos en vaatisi mitään keneltäkään, mutta vaadin kuitenkin. Mutta en vaadi, ei minun ole pakko kelvata, olla tarpeeksi, riittää. Ei sinun ole pakko. Vaatimuksesi heräävät eloon omasta halustasi olla jotain minulle. Vaatimukseni heräävät eloon omasta halustani olla jotain sinulle, minulle. Olla jotain, tarpeeksi, tiettyä, erityistä. Mikä on erityistä? Onko ainutlaatuinen, ainutkertainen erityistä jos se ei kosketa? Kauanko luulet tämän kestävän? 2 viikkoa, 2 kuukautta, 2 vuotta, vuosisataa ja vuosituhatta. Ajankulua, opetuksia, haaveita, toiveita, toteutuksia. Olla tietoinen. Olla läsnä Huomisaamuna lasket kätesi ja sanot: Tämä riittää Minä tutkin suusi liikkeitä ja päätän etten tiedä tarpeeksi Odotamme toisen hetken Ohi mentyä toistat nimesi Tämä riittää Minulle mikään ei ole liikaa ja siksi jatkan kunnes löydän rajan Toissapäivänä vastasit valoa Eilen hämärää tänään pimeyttä Mieli muuttuu vaistot varioi Kuuntelitko sanaakaan mitä sanoin? Sinä iltana kun sinä olit satanut: Lakaisin sirpaleet lattialta Päätin olla varomatta jokaista ottamaani askelta Vältellä vihaisia sanoja. Kuunnella kuivia viiltoja Lopettaa puuttuvan palan ikuiset etsinnät Hukata liiman ja olla rikki Illalla, kun sinä olit satanut: Annoin vihdoin olla Turha korjata mennyttä satoa. Kaikkialla, turhuutta. Kukaan Ei nähnyt minua tänään Kävelin sateisessa illassa Märällä asfaltilla, lehtien päällä Kukaan Ei nähnyt minua tänään Pysyin neljän seinän sisällä viidennen vieressä. Kukaan Ei nähnyt minua tänään Tulin toimistoon ilman solmiota Likaiset käteni työni hedelmistä. Kukaan Ei nähnyt minua tänään Piileskelin puiden alla juoksin pitkin soita hyppäsin ojaan En kuulu enää mihinkään. Ennen oli ihosi, jolla olin, jossa tunsin olevani. En kuulu enää mihinkään. Tähän taloon, tuohon huoneeseen, noihin ajatuksiin, näihin ihmisiin. Koko ajan odotan sanojasi: Tule kotiin. Toisen ihmisen kanssa on helpompaa kuin yksin, etsiä kieltä ja sanoja ja asioita Aika ja tila heräävät eloon Lattialla en ole, lattiaksi en tule. Täällä en ole ollut kotonani En ole kotona täällä. Kohta laita kotia, kuntoon Olen taas myöhässä, ja totta, pelkään, pelkään, haluan ja tahdon Ja musiikkia, sitä on liikaa. Haloo. Onks valoo? Lämpö halkoo, lippusalkoon. Kiitos soikoon, mä meen loikoon. Yritän siis liikaa, selvä. Turha vääntää ja kivee kääntää Puskee vasten tuulta, myrsky puuskaa silmät kiinni ja etukenossa. Paidat pitkällä, liikaa päällä lämmintä, sanoo valo ja talo se lämmön vahventaa. Ja kiirettä pitää, kauhee hoppu valittamaan portille, ettei riitä katsottava rahan arvosta saatavia. Avaisit silmät ja antaisit aikaa ei tuolla kiireellä mitään saakkaan vaikka ihmeet eteen avautuis. Mielenkiintoa, jollei kiinnosta niin miksi tulet? Pysy poissa, lähetä rahat, niitä kuitenkin tarvitaan. En jaksa nousta. Huomenta ja kuulen kahvin tulevan, koputtaa ovelle ja huhuilee. En avaa, piruuttani Ovi tiukasti säppiin ja unelmat ulos, suusta täyttämään talo Ei tarvitse yksin elää, kuunnella kummia tyhjiä huoneita. Anna markka. Minun olisi pitänyt pyytää heitä käymään uudestaan, mutten rohjennut. Ajoissa. Ehkä olisi pitänyt ottaa heihin kontakti, mutten rohjennut, kesken töiden. En voi tietää milloin ihmiset ovat tyytyväisiä, milloin pahoillaan. Olen pahoillani, hieman. En täysin ymmärrä. Miksi riski on otettu? Onko se riski? Minkä tähden? Ja jos se epäonnistuu, m itä sitten käy? En täysin ymmärrä. Eikö ole muuta tapaa elää? Jatketaanko toisten työtä? Onko tämä todella oma valinta ilman kuolleiden asettamia paineita? En täysin ymmärrä. Ei minun tarvitse. Se, että tiedostamme kuolevamme tekee meistä moraalisia olentoja. Se saa meidät miettimään valintojamme. Jos elämä jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi voisin kokeilla kaikkea, mutta se ei jatku ja minä en säily. Minä muutun. Aika. Vanhenen ja vanhus saa kantaa tämän hetken päätökset, katua ja kaivata. Valitse, valitse, valitse. Parisuhde ei ole päätös joka sijoittuu aikaan, tiettyyn hetkeen ajassa. Se on jatkuva päätös. Se on jatkuva valinta. Minun täytyy valita hänet yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Hänen täytyy valita minut yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Pystymmekö? Tänään. Otin punaisen kynän, tunteet eivät ole puhtaita. Jos kaipaus on sininen ja toivo punainen on haikeus violetti. Sävy riippuu annostelusta. Mutta se ei ole noin yksinkertaista, haikeuteen kuuluu muutakin. Violettiin voidaan lisätä muitakin värejä, riippuu määrästä pysyykö violetti violettina. Sävy ainakin muuttuu, mutta sävy saakin muuttua. Ei mikään väri ole kaunis. On rumaa sinistä kaunista sinistä Kaikki riippuu sävystä. Mitä lisäät haikeuteen, jotta saat sävyksi kaikkein kauneimman violetin? En ole vielä itkenyt. Tänään. Jos liike ilmaisee tunnetta. Mikä on vihaa, mikä rakkautta? Mistä liikkeestä, mistä laadusta epätoivo sekoittuu? Mikä on innostuneisuuden ja raivon ero? Mikä on sininen? Mikä on punainen? Mitä lisään haikeuteen, että saan kaikkein kauneimman sävyn? Mitä kulkuja viljelen? Kuka kaipaa? Mitä me kaipaamme? Hymyilen paljon, mutta hymyssä on haikeutta. En ole vielä itkenyt. Tänään. Mitä lisäät violettiin jotta saat kaikkein kauneimman haikeuden? Tämä on minun maailmani. Kylmä betoni allani, seinä selässä, maalaus vieressä ja ikkunan takana sataa. Tuulen suhina. Juuri nyt tämä on minun. Voit asettua samaan paikkaan, tuntea samat asiat, mutta et koe tätä. Tämä on minun maailmani. Mitä luon, mitä tunnen: Miksi en kuuluisi tänne? Pitäisikö? Tanssia vai olla vaan , kun kerran vieraita tulee? Mennä kahville ja kysyä onko vanhoja viinereitä vielä? Muistella sinua vai koittaa unohtaa? Odottaa luonteenomaisesti, että asiat tapahtuvat puolestani, vai tehdä ihan itse? Kuunnella sadetta ja lukea kirja? Kertoa kuulumisia ja kuunnella? Minä en kuuntele, kerron kun kysytään, mutta en kysy itse. Uskon, että toisen ihmisen iho on parasta mitä voi koskettaa. Ei kenen tahansa, mutta hänen, kuka hän sillä kertaa onkaan. En minä itselleni kirjoita, muotoilen sanat niin, että sinä voisit ne lukea. Siksi koen lievää falskiutta ei sillä, etten puhuisi totta mutta lauseet muistuttavat tekotaidetta. Mitä kello on tuntuu olevan yleisin kysymys. Ja kun ihmisiä tulee, mieleni tekee paeta Tämän sinä unohdat varmasti että koskaan soitin, että koskin, että kaipasin, että toivoin Tämän minä unohdan varmasti Kosketusta keltaiseen En ole kukaan muu ja muutokset tulkevat varmasti Ei meillä ole kiire Luottamus saapuu mutta katsojat karkoittavat Omaa tanssia omassa päädyssä Kaipaan kehoa, ruumista, lihaa, toista. Tanssiakseni. Tekniikka tuhoaa, mutta halu on kova. Suurimmat virheet ovat aina suurimpia toiveita. Kepeys on vaikeampaa kuin raskaus Puhun vain omasta itsestäni, aina. Kehoni muuttuu se on selvä Ja en tiedä ketä kaipaan Kokeile turvassa ei tarvitse haastaa täytyy vain tehdä ja tehdä ja löytää. En ole päämäärä tietoinen älä pelkää Pääni on pieni varasto Hei sinä ei tarvitse pelätä läpät pois silmiltä onko pakko hätäillä tuskin ehdit mitään nähdä kun et uskalla olla läsnä vaikka olet maksanut tästä Kaipaan tasavertaista kumppania En lemmikkiä Kaipaan jotain vahvempaa jotain joka pärjää yksin, ilman ketään mutta valitsee minut kunnioittaa minua ja minä häntä Ei siksi että täytyisi, ei siksi että hyötyy Siksi että tahtoo Kaipaan ystävää joka ei sitoudu pakosta tai tarpeesta vaan tahdosta. Ei riippuvuutta Ei pakkoa Ei kaunaa Ei odotuksia Vain läsnä, oloa. Juupa juu Ymmärrän taiteelliset ansiosi enkä niitä kiistä, mutta teoksistasi en pidä Pahvit painuvat kosteus ei tee hyvää kenellekään Et sinäkään pysyisi pystyssä jos jalkasi olisivat liimattu lattiaan On siis täysin turha niuhoittaa, että et ymmärrä. En minäkään ymmärrä, Näenpähän vaivaa. Jalkani puutuu tähän ja tulee kylmä Puu karistaa lehtensä tai pitää neulaset imee elin voiman runkoonsa. Minä puudun tähän, puutunut Herättäkää joku, ei tarvitse olla liian varovainen, huomenna tapaan hänet. Herätä sinä. Olen puutunut tähän, varovaisuuteen pettymykseen haluun ja odotukseen. Vain hereillä oleva voi herättää. Olen puutunut tähän en halua liikkua, täällä, kaiken tämän keskellä Suhteuttaa itseäni jatkuvasti suhteutan itseäni jatkuvasti jos jättäisin fyysisen puolen väliin. Olen puutunut tähän Pelkään että herätät minut uusiin uniin, uniin joihin puuduun taas, ajan kanssa Todellisuus on helppo tavoittaa, mutta siinä pysyminen vaatii voimaa Olen puutunut tähän penkkiin kiinni lattiaan laitettu Odotan että soitat että herätän itseni, nousen ylös, venyttelen, ja lähden kahville. Huomenna kuulen hänen tulevan, jos kaikki on mennyt hyvin Huomenna tajuan taas mitä kaikkea voin menettää, toivottavasti Huomenna petyn kun en menetä ja saa samalla uutta Huomenna kaikki on selvää ja alkaa taas sekoittua Huomenna alkaa uusi viikko, kohta taas yksin ja epätietoisena Huomenna saatan saada jotain aikaan, jos jaksan, jos haluan Huomenna koitan unohtaa sinut, hymysi ja silmien liikkeen nauruun vaihtuvan vakavuuden Huomenna tiedän missä olen ja kaikki on selvää. Elämme jatkuvien valintojen maailmassa. Jokainen sekunti teemme valintoja. Ei ole olemassa sellaisia asioita kuin "pakko" tai "täytyy", minulla on aina vaihtoehto, toinen valinta. Ja teen itse kaikki valinnat, joten olen myös vastuussa kaikista niistä. Se on pelottavaa. Siksi useimmat meistä haluavat unohtaa todellisuuden ja luoda omansa, jossa "pakko" ja "täytyy" ovat olemassa. Siksi useimmat meistä haluavat ja tarvitsevat vahvaa johtajaa. Haluamme antaa vastuumme pois. Haluamme jonkun päättämään puolestamme. Mutta vastuuta emme pääse pakoon. Toisena päivänäJonain toisena päivänä saattaisin kuunnella mitä sanotmutta en tänään Jonain toisena päivänä saattaisin ajatella asiaasi mutta en tänään Jonain toisena päivänä saattaisi yrittää ymmärtää en tänään Sulje siis suusi Tiekartta, Osa 2: SaarnaajaPiu, Pau.Näillä main ei tietä pitkin kuljeta ja kartat piirretään käsin, ulkomuistista Mutkat suoriksi ja muurit pystyyn Uskonto kilviksi ja aurat aseiksi karitsat sisään, sudet ulkopuolelle Suut sanoo sopua mutta mielet ei tahdo taipua ja on ihan sama ketä sormella osoitat Sudet on lampaiden vaatteissa eikä mikään ole niin yksinkertaista Sukset ristiin ja nyrkit pystyyn Näillämain ei teitä pitkin kuljeta ja kartat, ne piirretään käsin PerheenpääPerheenpää on puhujaPuhemies korokkeellaan, kuin ystävämme Paavo kohti eurooppaa kurottaa. Punainen kuin pakana, väittää olevansa vasemmalla Tuuli puhaltaa oikealta, päätökset tuntuu painuvan. Arvot valtaa kansan, valtaa pitävät valvovat, vasemmalla mukamas. Oikealla olevat. Oikeassa olevat. Jos väärään osuvat, eivät mokomat tunnusta. äskeinen orava"Punainen" sinä sanot.Ympärillä istujat "missä?" "Oikealla, aivan kuten äskeinen orava, maasta kohti taivasta." "Varjele," vastaavat, "oletko aina noin pihalla?" "Mitäs jätitte oven auki!" huusin, "ja ilman pantaa päästitte. Nyt ei tiedä jos joku löytää ja vie vielä kotiinsa!" "älä huoli," sanovat, "ei kukaan mukaan tuota, ellei ole mielipuoli." "Puolet päästänne poissa," sanot sinä, "ja toinen puoli, jäljelle jäänyt, ikävöi yksin ajatusta, jota ei kallon kaula kumarra, kieli pitkällä odota." "Olisit jo hiljaa!" vaativat. Taisi osua herkkään paikkaan, nahka olisi pitänyt parkita. Välittäminen, merkityksissäMinä en välitä!En sitten niin mistään! On aivan sama kuka olet, tai kuka sinusta on sanonut. Mistäpäin maailmalta, kuumat tuulet tulevat. Minä en välitä, mene vaikka minne, ole vaikka ketä, kumarra ketä haluat. Aivan sama! Turha ojennella kättä, nyökkäillä kuin vajaa-aivo, minä en välitä. Ja jos et sinä älyä, raahata ruhoasi muualle, niin minä kyllä. Estetiikka ennen kaikkia, sydämellisiä haluja. Pää kiinni ja pulla poskeen, Ei meitä kiinnosta. |
|
writings
|