English
Finnish
Wavetales
Toivon niin
että sinä
tai joku muu
tulee ja sanoo ja tuntee
että tunnen samoin

helposti rakentuvia lauseita
uusia sanoja
uutta ja opittua
kehittyviä kulkuja
ajatuksia, tunteita
hellyyden osoituksia
lämpöä, hymyjä
erimielisyyksiä ja väittelyitä

omia ja yhdessä kasattuja

Toivon niin
että pian
tiedän turhan hyvin
kuka olen yksin





Mikä on tärkeää?
kysyttynä uudestaan
uudestaan

Ja kaikki on
pienet sanat
kirjat
kosketus
lehtien liike
nauru
kyyneleet
tasainen arki

poimi jotain
hetkiä
marjoja
vuorokausia
koivunoksia

valitse
valitsematta

valitsen sinut
syksyisen päivän
vesisateen
kaaren ja
kasvavan paisteen

askeleesi
vierelläni
tulossa kohti
hengityksesi
ihollani





Onko se niin
ettei
tai että on
jossain ajassa
    alusta
  lopusta
taivaanranta
 pyyhkii pään tyhjäksi
voitelee silmäni
    purkaa kaiken
      ei ota mitään

Onko se niin että
jos ei, ettei





Vakava
kaiken keskellä
odottaen että joku
tulisi
odottaen että jotain
kaatuisi
tapahtuisi
muuttuisi
pelasta kaikki
muttei minua





Varjot taittuvat
kääntävät
  katseensa
kohti maata
kohti luojaa

Et anna mitään
ja annat kaiken
uudestaan
    ja
uudestaan

pyytämättä
  kysyttyä
annettua
vastausta

Valo taittuu
   Varjot kasvavat





Kadotan
kaikki on tässä
tiesin, tiedän
     mutta unohdan

teillä ei ole eroja
   lopuilla, aluilla
 aukea polun lopussa

Astut editseni
                eteeni
puristus on luja
tule jo, odota
olen tässä
  samaa ilmaa keuhkoissa
anna suudelma

rakkautta
onnea
unohdusta





Et lopeta
lauseitasi
  vai ajatuksia?

En lopeta
kysymyksiä
kyseenalaistamista

Onko tästä
tuleeko
ollako
mahdollista
mahdotonta
meidän eroilla
erota rauhassa

Lopu
loput
lopettaa





Salaisuuksia
  Toivottuja tunteita
huokoista ihoa
huomisen haamuja

Suruja
  Sattumanvaraisia
    tuotettuja tapahtumia

olen
en unohda
Unohdan
olematta
paikalla, huoneessa
sanoja, pilkottuja
piilotettuja
odota





Laitan valot päälle
  Ei ole niin pimeää
 Ettenkö pelkäisi
vanhoja aiheita
menneitä haamuja
uusia haavoja




vuotta
 vuodesta
liikaa
  puhetta
 ja kosketuksia
   mutten osaa
  antaa olla
 unohdat
  kuten
sanoin
   ennustin





Kuinka luovun
   luovutan
toiveeni meistä
  annan itseni kasvaa
 yli tämän unelman
    joka olikin vain minun
  vaikka luulin toisin
        tai toivoin
Hajoaa
 hajoan
  rakentuu
 parantua





Ja kuinka sinä kiipeät ylemmäs
 tekojen vai sanojen
varassa
Turvaten totuuteen
vai valheeseen
luopuen toivosta
että joskus
tämäkin on tarpeen
kaunein, kaikista
sanoista





Odotettu
olet
siellä
täällä
sinua
varten
vasten
valoa
kaikkea
tahtoa
tahtomatta
sanoa
kuinka





Kunnes osasin
  olla olematta
   hyödyllinen
 kenellekään
avuksi kaivattu
 jotain muuta
   odottamatta
 yllättäen
Ajasta
 Paikatta





Pahaa tahtomatta
antamatta unohtaa
 uskallan laskea
katseeni alas
  muiden luotujen
 joukkuun
    joka paikka
 on täynnä
viereen
 vierestä





Leikkaa se pois
  kuvasta
  ja kuuloalueelta
leikkaa silppua ja
  sekoita
    iholta pese
 hiuksista huuhtele
menneet
  muistista





Se oli
 olivat
merkitseviä
  katseita
kuulopuheita
  tärkeää tekoa
täynnä voimaa
    ja
   odotusta
ei viisaita sanoja





sekoittaa toisiinsa
 kaksi asiaa
   olla varma
 kummasta
  suunnasta
haettiin vastausta
 liian lähellää
   totuutta
ja niin kaukana
  valheesta
    uneksi
 onni todeksi





Siis katso
 mitä
  miten
kuule
 kuuntele
   hiljaisia
      lauseita
  rakkauden
 osoituksia





tunnen sinut selvästi
   ja tunsin aiemmin
 mutten uskonut
 tai pelkäsin
   nyt
  meidän pitäisi olla
 lähekkäin
   lähellä
     koskettaen
muttet usko
 tai pelkäät muuta
   jotain on mennyt
 mutta jotain on menossa
   kosketa
    mikään muu
  ei auta





Ei minun
yöllä
nähty lentävän
ei minun
näkemäni
pystytty
kertomaan
näyttämään
todeksi





On kuin
 joku toinen
  olisi ottanut paikkasi

  minä annoin
 omani pois kun
en tiennyt minne
    kuulun

   ja nyt
 siellä on joku toinen
   joka sopii paremmin
tähän kuvaan

kuin kaikki olisi muuttunut
 ja mikään ei olisi ennallaan
  vain minä...





Me kasvamme
maasta kuin pensaat ja puut

tuuli sekoittaa hiuksemme
valo avaa silmät
ja vesi antaa virtaa

Minä olen tämä maa
liikkuva paikka ajassa





Herää
 se on kohta lopussa
  ei ole aikaa
nousta ja vaihtaa
   menetelmää ja vuotta

on uusi
 vanhasta on päästävä
eroon
  annat odottaa
 ja siten
  tai siksi
oikeuden unta





sanottu
 tai tehty

kuinka muuttaa mennyt
 tähän
   täksi
tähän päivään

Unohdan
  asiat jotka haluan
muistan jos
 muistan

Anna olla





Kylmä
 kuuma
Absoluuttisesti
   oikea tulos
  mitattuna tarkasti
 ilman virheitä
  tai tulkinnan varaa

hikoilen
hytisen





Herätys
 tulva on tuleva
isä ei auta
 äiti on yhä unessa

opin uimaan
 kävelemään
  kuivalla maalla
liikkumaan kuin
  leija taivaalla
 hengittämättä
  kuunnellen
   virtojen voimia




Tiedän kaikesta kaiken
 jumalasta en mitään
  kaikki ollut, kaikki oleva
 mennyt nyt tuleva
olen aika
  kaiken tuhoaja
 muuttaja rakentaja
odotettu rakastaja
   pelätty kuoleman kantaja





fokus
 intentio

lainattuja sanoja
   aaltoja laineita
väännettyjä lauseita
 vanhoja valheita

Auta minua
 vaikken kaipaa apua





näytetty
 laitettu
  riistetty
sanottu
 annettu
  riidelty

   nauru ja
 naurettu

   kaivattu
  vihattu
riivattu
   luovuttu
voitettu
  vaiettu





viivoja valheita
 viiva valhe
yksi erottuu taustasta
  useat luovat verkon
 kutovat kuvion
 hairahdun keskelle

pettynyt sinuun
 puheeseen ja totuuteen

tuuli vie sanat
 aika teot
ei kauaakaan
 mennyttä, välimatkaa
  kurottua puristettua
pieniä paketteja
 annettuja unohdettuja

otettu, laskettu
 leikelty ja luotu




As a
  Unohdan englannin
 sanat asiat aksentin
muisti luo
  tämä päivä eilisestä
silmät rikkoo
    pirstaloi ja paloittelee
Ei väriä
ei muotoja
ei kuvaa




Teippejä ja papereita
  kirjattuna
 ilmaan ja lihaan
lattia vetää rajat
  minä kutsun omani
 katson kätesi
   laitan samaan kekoon
 loputkin toiveeni
   unohda itsesi
 unohdan nähneeni
  kuvan tai kaksi





Muotoja
 kuvia, kuvioita
kuunnelmia
  kuulopuheita

usko minua
   kerron kaiken
 menneestä
   tulevasta unesta
 unelmasta
  kaikenkattavasta





Avaa ja unohda
 Astu ohi
   Unelias
kaarre puhalla
  ääntä odota odota odota
 Ei sanoja




Viivoja
   pisteitä
 pyörrettä
  liikkeellä
huminaa
   ääntä
 unohdan että
    sanoja
 naurua
    turhaa mutinaa
  musiikkia
 tai muuta
Lopeta




Jätä minulle tilaa
  tehdä virheitä
 välttää odotuksia

Vastaa kysymyksiini
  toisilla
 jotka menevät syvemälle
   osuvet paremmin
  antavat aihetta
 ja toisia tulkintoja

Jätä minulle tilaa
 ja anna aikaa




Jeesus ja enkelit
 toistuvia kuvia
  Armahda!
 Unohda

katse
paine
ilmassa
maatua

Askel
toinen
kolmas
neljäs




Haukotuksia
 huokauksia
uusia sanoja
 impulsseja
  naurua ja odotusta

Ehdottaa
 jotain uutta
  vanhoja kaavoja

tai toistoja
 toistuvia
odota
  minua




Kaikki peittyy
 hiekkaa, kivipölyä

paperipainoja
  ja käytettyjä aatteita
lautalattia, maalatut seinät

Uusi koti mutta vanha pää
 puretut pahvilaatikot




Hukutan kirjaimet
 liian suuriin sanoihin
kadotan lauseet
 menneisiin unelmiin
katseessa ei ole mitään
 mitä haluaisin kuulla
onnea tai surua
 iloa tai murheita
Et merkitse minulle
 enää mitään




Unohdut
 unohdun
  veteen
   virtaan
    vuokseen
 joka kulkee
  paikka muuttuu
 kuljettaa
ja en tiedä
  minne itseni laskin
 ja mistä löydän sinut





Niin kai aina
 joku tavanomainen
uusi tuttu
 vanha kumppani
tylsä ja turvallinen

Haettuja sanoja
 etsittyjä tunteita
  koettuja asioita
mutta vielä on tarve
 jotain muuta
täytyy olla




Jos osaisin
  niin tekisin
 Jos en tee
  en osaa
Mistä luopua
 minne antaa
   periksi
ota, anna tämän
  toisen osan
  en itseni
pelaa tämä loppuun
 saat uuden roolin
vanha on jo kulunut
käynyt ahtaaksi
 uudelle egolle




Kasa kuollutta
  puuta
lehtiä ja oksia
  sulkia
kuivaa ja lämmintä

Maa käpertyy kuten minä
 peittojen alle
  odottamaan
 hengitystä pidättäen
Tervetullutta lepoa




Koitat näyttää
    kuinka kaikki on tyhjää
 Olemassa vain suhteessa toiseen
  johonkin muuhun

Koitat näyttää kuinka kaikki on luotu
   ja luodaan joka hetki uudestaan

Kaikki mikä on
 ei koskaan katoa
Kaikki katoaa ja on aina




Tiikerit tietävät tärkeimmät
  erottavat valheet tosista
 pelon vihasta
  rakkauden halusta
 ilon kaipuusta
  haikeuden valosta
Ei etsi muita
   vain sinua




Opettelen käyttämään tilaa
tekemään virheitä
antamaan anteeksi
rakastamaan itseäni




Keskipäivän hämärässä nostin katseeni ylös
  tieto kulki edelläni
    joten en varonut askeliani
Odotin vain oikeaa merkkiä
 milloin poikeata polulta

Aurinko oli ylhäällä meille kerrottiin
 mutta harva sen oli nähnyt sumun keskeltä

Laskin käteni kohti puita
  ne peittivät varjomme surutta
   ja kätkivät säälivät oksansa
  eivät osanneet muuta sanoa

Neljä päivää ja kolme yötä
  seitsemän aurinkoa ja kuuta
ennen pitkää löydämme perille
  vaikka muisti väittäisi muuta
 Tunsin hänen toiveensa
paloi sisälläi kuin märkä tulitikkuaski
  jätettynä yksin ja pimeään

Tule tänne ja avasin keuhkoni
   ne olivat pienet ja väsyneet
  ahtaat kylmästä ilmasta

Keskipäivän hämärässä nostin katseeni
  ei aurinkoa, ei kuuta




Mistä valo tulee?
sokeisee silmämme
      pahalta
 näyttää vain sen
mitä haluamme nähdä

kätkee kaiken
 aivan kuin pimeä




Kuolema pukee meistä jokaista
 tulee tykö
 istuu iholle

Laskee hellät kätensä
 ihomme alle

Antaa hengitykselle luvan levätä
Olla vapaa keuhkojen kahleista

Veremme kierron
 viimeinkin lakata

Pimeän pelon
 ääneti kadota

Älä pelkää!




Kerrot satuja
  epäilen
 satutatko minua?
Olen ulkona
 kertomastasi tarinasta
  ainakaan en itseäni tunnista
Mitä oikein haluat?




Vuorista syntyvät joet
Joista kasvavat vuoret

Olitko täällä
ennen vai jälkeen?




Riisua
Aina
Kaikki
Kauniit
Asiat
Unien
Suojaan




Joku toinen
  joka kuuntelee
 kuulematta
    Koskettaa
   olematta läsnä
  tai paikalla
Oikeaan aikaan
  Ajatta
    Aikaansaamatta
 Toinen
    ollakseni
   Itse




Olin taas oikeassa
valitettavasti

Jatkuvasti toivoin että olisit kiitänyt sanani
osoittanut minun olevan väärässä

Et kieltänyt, myöntelit vain

Onko pahempaa tapaa satuttaa kuin olla kanssani samaa mieltä
Olla kieltämättä
yhtäkään syytöstä
jotka aukaisin eteesi
päästin ulos suustani

Kerro minulle että olen väärässä
osoita ja perustele

niin paljon toivoin että tyhmänä pysyin
vaikka monta kertaa
koitit minulle kertoa
en vain osannut
kuunnella tekoja




Hetket sulautuvat hetkiin
  tanssit tansseihin
  Minä muihin
kuka koki tämän?

Olen koettu
  koeteltu
kevyesti kastettu
    Lempeissä vesissä
kuin kukka kämmenellä
lumme rannassa
 tyynellä säällä

Mutta tätä en koe
en kuuntele, en tiedä

Seilaan ajopuilla
   myrskysäässä
    myrskyssä
pilven ja salaman välissä
vesissä jotka uskon liian syviksi
  vaikka jalkani ylttävät pohjaan
Vesissä jotka uskon liian laajoiksi
  vaikken ole irronnut edes satamasta tai maasta
Kauheuksia tai suurta ilmaa

ja nyt, tei eilen, kun liikun
tanssin kanssasi, on tyyntä
tapahtuu vaan muttei minulle
ei sinulle, ei meille, Tapahtuu vaan.
jatkuu ja jatkuu ja jatkuu




Ryhmä
  seurassa
 kuunnellen muita
teitä ja tilaa
    Olit ulkona
Otettiin sisään
   En ole ollut
  minussa tai teissä
täältä puolen
  katson, kasvoivat
Kenelle kuuluvat
  kiitokset tai torut
Huolehdi musta
   valkoista vaadi
hyvällä pahaa
  en ajatellutkaan
  Älä ärsyynny vielä
vasta valoon kulje
vastoin tahtoa
  kasvoni kaipaavat
voi meitä
       piruparkoja




Annoin minut
   sain minut
En antanut
     En saanut
olin vain
vaikken ollut
Kuka oli?
    missä sinä
astut askeleita
   seisot toisella jalalla
painon puolelta pudotan
     putoan syliin
        syliisi taas
lävitsesi, läpi luun
   Kaadat kasvosi minulle
virtaavat syvälle silmiin
    hymy
      hymyillä
   hylätä
 En ottanut




Pienet kätesi pitelevät käsiä
linjaavat rakennetta
painavat ihoa
antavat painetta

Olen väsynyt ja heikko sinun katseesi edessä
         Voimaton
hiljaisuutesi keskellä
aitous, suojeltu

Vahvat kätesi
kauniit ja hoikat
   vaikka rakastan sanoja
en luota sinun
onko harkittu aitoa?
pitelet itseäsi
  aisoissa ja rajoissa
    Hallittuna ja hillittynä
Aivan kuin minä
     koska tiedän että...

Jos haluan vapautta omista tiloista
Kenen tilaan kuljen?
Missä on tilaa?



Kuin uni olet minussa
   syvällä, lähtemättömästi
vaikka muisti ei tavoita
kuin heikkoja näkyjä
    ohjaat päivää ja ilmojen piiriä
kuinka koen ja näen ja tunnen nyt

Tunnen sinut tuntematon
  kun tunnen etten tunne
vaikka olet niin tuttu
läsnä jokaisessa liikkeessä

kutinassa iholla
  hajussa hiuksissa
    hengityksen rytmissä
     sydämen lyönneissä
syvällä, lähtemättömästi

Minä olen sinun
sinä minussa



Auringon noususta
    En tiennyt että pelkään
olla, yksin, itseni kanssa
Ja siksi haen seuraa
    uutta elämystä unohtaakseni itseni

Näin minulle kerrot, kerrotaan
Luulin että olen aina yksin
ja että tulisin olemaan

Kanssasi nyt, olen muualla
yksin, haluan olla

Auringon laskettua
   kosketat minua

     Yhdessä jos haluan
jonain päivänä
  aamusta yöhön
 laskusta nousuun



Rakastaminen,
  kun on niin paljon vihaa
Epäluottamusta
    pelkoa tulevasta
Ja sinä joka olet niin täysi
vailla kaikkea

    Kirkas tuleva
ja silti hylkään
pidän puoliani, itseni takana

Enkö vain osaa
     tai halua olla
Iloinen tai onnessa
miltä se tuntuu?
miltä sen pitäisi?
En tiedä kumpaakaan

Rakastaminen,
   kun on niin paljon
Pelkään että
    on liikaa



Ikävä sinua?
  vaikka tässä on toinen
silloin kun olit
    ikävöin toista

toistan kuviota
       ympyrästä ympyrään
Kehältä kehään
    Mitä on sisällä?

Ikävöin sinua
     Vai ikävöinkö muita?
Tilaa muualla
  kuin tässä
Ikävä minua
  muualla kuin täällä
missä olen aina ja taas
uudestaan ja uudestaan

Kehältä kehään
  Aallosta aaltoon
     Harjasta pohjaan



Kuinka tapaan
    Sinua tai aikaa
ajassa
   En anna katsetta
Huomaavinaankaan
     Kirjoitan sanan
pyydän että
     Kosketa minua
Avaa,
       kun en itse saa
vaikka yrittänyt
olen
     pää
         sydän
                 sama
Kuinka tapan
Sinua tai aikaa
En anna koskettaa



Ei edisty
     En tunne
Kuka olet?
         Kaipaan vastausta,
että joku muu ottaa vastuun
   joku muu,
itse en halua
vaikka tiedän.

Vika on muissa toistan
Siinä tai tässä sattumassa
uudestaan ja uudestaan
Vaikka tiedän:

Miten elämä on liian raskas
   Taakka kantaa
  Vaikka kaikki on hyvin
Nyt ja aina



Että pitäisi hioa?

Minä jättäisin kaiken ennalleen
  niinkuin se tulee ulos
   kaikkine virheineen

Kuinka jalostaa todellisuutta
Kuinka ravita mennyttä
    hetkeä joka oli, ei nyt

Ei nyt ei ole mitään
nyt ei hahmotu ilman muita
  mutta nyt on

on, on, on ollut, on oleva

Muistin mitä tulee
ennustin mennyttä
Kerroin kuinka kävi
ja tulee käymään
Seikkailin ajasta toiseen
Haikailin paikasta muualle

Nyt
          tai
                 nyt
                         tai
                                nyt



Kuinka eilisestä tulee tänään
   tästä huomenna ja yhä vaan

Kuinka aurinko lämmittää jalkani asfaltilla
Kuinka kuumuudesta kasvaa työ, jotain jota sietää

Kuinka ihmiset astuvat askeleensa myöhässä
   tulevat tuskin koskaan perille

Kuinka uskottelen itselleni etten osaa
      nautin olostani

Kuinka muuttaa kaiken, kaikkea muuttamatta

Kuinka uskollisena odotat, tietäen että aika kuluu
Kuinka aikaa ei ole vaikka loputtomasti odotat

Kuinka jatkan tästä,
    kirjoitan paperille sanoja

Kivetys vie alas
Olen polttanut kieleni kuumassa
aurinko ei polta tänään
Ihmispaljous ei ole paljous
vähemmän joka päivä
Kesä on ohi, pitkitetään hieman

Mitä haluan nyt
    on sama kuin
mitä halusin ennen
Addiktiot pysyvät samoina
tunnereaktiot samoin

Kuvittelin muuttuneeni
Olen muuttunut
mutta melankolia miellyttää yhä

Siristän silmiäni ilman laseja

Auringon kirkkaudesta
odotan sinua
     ja laskua kahvista

Kaikki on hienosti ja hyvin
mutta niin on aina ollut kin
Mikään ei ole muuttunut

Kuvittelin hieman
Opiskelin syvästi
Osannut en
Osaan kaiken



On tänään
En tiedä
Itku sisässäni
fyysisenä pahana olona
kosketuksesta onni
ja suru tulevat
valuvat vetenä ulos
Katsot minua
kaikki sekoittuu
monta tunnetta
   toivetta
Minä jään
    opinko?
Kaikki
  kaikki on hyvin
Aina, nyt



Kosketan vatsaasi
odotamme kuuta
Entä jos, mitä sitten kun
Koitan olla murehtimatta
olla varma että ei

Minua pelottaa ja ihmettelen miksi.
Vastuu.

En tiedä elämästäni mitään
miksi tämä suunta olisi huonompi kuin joku muu

Sanon että rakastan
ja sanot sinä
Minä kysyn varmuutta aivan kuin siitä voisi olla varma
en ole varma mistään

Kosketan vatsaasi,
pehmeää ihoa
Toivon että ei, ei vielä



Ajattelin tänään että jos avaisi silmät
näkisi kaiken joka todella on
on ollut ja tulee olemaan
Kirkkaana kauniina katoavan raikkaana

Ajattelin tänään että jos ottaisi osaa
Ei aina laittaisi itseään syrjään
sivuun muusta joukosta
synkkänä omasta erinomaisuudesta
ymmällä yksinäisyyden tunteesta
Auliina avaisi mielensä mutkat
muille ilonsa jakaisi

Ajattelin tänään että jos avaisi kaiken
antaisi muiden mennä ja tulla
puhaltaa läpi kuin lämmin viima
leppeä tuuli tammikuussa




Koitan unohtaa että olen
Tajuta että huomenna kaikki on jo kadonnut ja olen joku muu

Huolehdin turhaan kun huolehdin
Älä huolehdi sanotaan, sanot
Koitan olla huolehtimatta ja siitä tiedän että huolehdin
   [olen huolestunut]

Turhia asioita turhia murheita

Kaikki tulee ja tapahtuu, tahdon tai en
Nautin mistä voin mutta voisinko enemmän

Aika kuluu, tiedän ettei sitä ole
Havainto muutoksesta ja virrasta.
Lopeta laskeminen
  Anna mittojen valua muistista




Semmonen kysymys, jätitkö hellan päälle?

Niin niin, kyllähän kotivakuutus hoitaa, mutta tätä nykyä vakuutusyhtiöt syö enemmän rahaa kuin annetaan,
eikä se kuitenkaan korvaa kaikkea mikä palaa,
tuskin edes kolmea neljäsosaa.

Ja sehän on vain rahaa,
ei se tuo takaisin muistoja, jotka oli kiinni niissä tavaroissa,
nyt jo ehkä tuhkana

Niin että jätitkö hellan päälle?
Varmistitko kanssa,
että kaikki nupit näyttää nollaa
eikä mistään hohkaa kuumaa?

Jos et, niin kyllä kannattaa aina tarkistaa
ennenkuin oven avaa
ja jollei silloin muista
niin kannattaa palata

Tätä nykyä katsokaan kun on
hissit
portaat
ja pelastusveneet
jää liikunta vähille
Ja mikäs sen reippaampaa
kuin puolessavälissä kotimatkaa
epäröidä, ja kääntyä takaisin

Kyllä siinä kilot karisee ja ilo irtoaa
ja sitten voi juhlia
pelastaneensa henkiä
sillä voisihan joku kuolla
jo pienessäkin palossa

Että,
jäikö se hella päälle?



Koskee

Koitan koskettaa
Päästä läpi

Näistä pyörteistä jotka heittävät

Tunnet olosi paksuksi
Minä tunnen luittesi linjat
lihakset sormieni alla
käsien lämmössä

Yritän mutten onnistu
Antaa hyvää
uskoa oloon

En saa parantaa
En osaa haluta
oikeaan aikaan
En onnistu
En osaa

Koskee

Ota vastaan
päästä läpi



Löysin lauluilleni lähteen ja vettä
Heitin pari kiveä
Kuuntelin kaiun jättämiä jälkiä

Toivoin että olisit jo mennyt.
Ennen kuin palaan

Kai kaipasin sinua
tai halusin kaivata
Etsin ja toivoin taas

Löysin sanoille paikan ja maata
Koitin katsoa puulle paikkaa
en löytänyt
Kuulin vain huminan

Kuinka pyörii kieleni päällä
Mieleni koittaa unohtaa
Halusin kaivata
Muistin liikaa




Tiedän mitä haluan
mutten uskalla sanoa
Kai pelkään ettei se ole totta
Tai että kohta
tahdon jotain muuta

Sinä teet ja sanot että haluat

Minä haluan ja jos uskallan sanoa en uskalla tehdä

Siirrän vastuun sinulle,
tahdotko todella?

En usko ja kaipaan todistusta
jonka saan ajan kuluessa

Vastuu, se on sinulla


Suurenmoista
kuinka mitään sanomatonta,
älä siis sano

Tiedän etten ole tarpeeksi, mutten tiedä kuinka olla
Ohjaisitko hieman?

Kuinka sitten? Mielestäni
    olen.

Kaipaan hyväksyntää ja ihailua
Haluan olla kaipuun, tarpeiden yläpuolella
  Ilman mitään, ketään

Mutten ole

en tiedä jaksanko tätä
         nyt tai
            tänään

Tunsin sen jo aiemmin
selvänä, kirkkaana ihmisten olossa



Halusin hajoittaa tämän lasin vain siksi että,

kuulisin uudestaan sen mitä olet jo sanonut.
 Hieman lujempana, jämerämpänä järjestelmänä
Jonain, joka kestää painon
eikä painu kasaan muiden tullessa päälle ja tielle

Koetan pitää kiinni
niin moni pyyhkiytyy pois
minäkin pyyhin

Odotin ikkunan takana jos heijastuksen takaa näkisi
Näin samaa vanhaa
odotellessani uutta

Koittaisit kaivata tai luvata
pysy siinä missä olet



Vihreä valtaa alaa
  taas yksi näistä
Aurinko kuivattaa ajatukset ja sammuttaa suun
kohta sinunkin on jano

Älä odota turhaan meitä
      mene jo
Seura on ollut yliarvostettua jo pitkään

tungetaan kaikki samaan
kaupunkiin, taloon ja huoneisiin
kohta et itseäsi muista

Haluatko vai et
Koitat kertoa vaan muistatko, et muista

Haluaisin jonnekin kauemmas
mutta kuinka siellä elää kun kaipaa ja vihaa
Yhteisö yhteisön perään ja sisään

Kukaan ei ota kantaa ettei loukkaa
ei vastuuta oteta, itse kanneta
sillä kaikki tuntevat liikaa kunnioitusta
joka vaati ettei sanota tai seistä minkään takana

Eikö saatana tajuta että kunnioitusta ei saa ilman vastuuta.

oikein on oikein on oikein on oikein.
Suhteellisuus on maailmassa, ei pään sisällä.

Usko mitä sanot
  kunhan sanot tosia.




Kyllä mä ihan avoimesti myönnän että sekaisinhan mä siinä vaiheessa olin.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä etten ollut syönyt mitään ja juonut litrakaupalla veteen sekoitettuja esansseja, väriaineita ja sokeria jota myös limuksi kutsutaan.
Eikä ne huvipuiston hupilaitteetkaan varsinaisesti parantaneet asiaa.

Ei vesille siinä säässä ja tällä tolalla, mutta kaikkihan me jo tiedetään että lähdin, lähdit, lähti, lähdimme kuitenkin että jotta ketä muuta siitä saa syyttää kuin itseään ja Jumalaa joka on aina syyllinen kaikkeen tapahtuvaan ja tapahtumattomaan.

Siis näin kävi ja tässä ollaan. Toivon, toivot, toivoo, toivomme, toivotte, että ehkä huomenna toisin soisin, soisit, soisimme, suo

sano.



Väsyneenä käännän päätäni vasemmalle.
Tiedän hyvin etten tavoita sinua tänään
Sinua tai teitä,
tietä joka johtaa

Meistä ei kukaan johda mitään
voitot on tuhlattu kauan sitten
väsyneisiin katseisiin,
kylmiin kosketuksiin,
Huomisen odotukseen.

Tietä pitkin tiedän etten tavoita teitä tänään
tai sinua

Väsyneenä suljen näkymän, unohdun uneen.



Jos sanoisin sanankin liikaa
Mutten koskaan sano tarpeeksi

Pelit on pelattu läpi ja loppuun
ja silti olimme oppimatta
olemme yhä

Kuinka usein täytyy kertoa
totuus tavoittaa tarinan
totuutta tavoittaa tuskin kukaan
mutta kertoo tarinan.

Sano sanakin liikaa
tällä kertaa asiaa

Asia on.
olen sanonut jo
olet puhunut
Liian vähän
tarpeeksi
Liikaa.

Sanakin, on.



18-09-04

Joo ja just. Jiit on kivoja.
No mitä minä täällä? 2 viikkoa on kulunut, aikaan on saatu vaikka mitä, ketä ja kummaa kun 2 viikkoa on ikuisuus plus summaa, tummaa, hummaa.

Enkä nyt fuulaa
mutta tämä ei ole huumaa vain aikaa. En odota, nyt kun tiedän ettemme jatka, matkaa. En odota että jatkan tai en.
En vielä kaipaa tai ikävöi.
Ketään, sinua, muita, ketään, vain kontaktia, kitaraa ja ruokaa.

Ja kontakti ei liity henkilöön vaan tanssiin.
Henkilö voisi olla kuka vain joka jaksaa tanssia ja osaa ettei tarvitse opettaa jotta voi opettaa.
Otan aikaa.

Rakastaako jollei ikävöi?
Mutta mitä ikävöin? Kosketusta, katsetta? En juuri nyt kaipaa sitä.
Ehkä painoa ja läsnäoloa.
Mutten, painoa vain.

vain olla tietoinen.

Tiedostaa, tavoittaa, kurottaa, saavuttaa, aivastaa.
Hankkia nyt flunssa, täällä.

Ei kai nämä ajatukset juokse, kulje, havaitse.

Jostain syystä, ihmiset kaipaavat jännitystä ja kun sitä ei saada, voi aina spekuloida, jotta sitä saa.

Tässä ajassa, huomaa, kuka osaa ja kenestä pitää. Kenet haluaa pitää tavoitettavissa, kenet tavoittamattomissa. Kuka osaa organisoida.

Tämä olen minä.
Minä, koko sana, minun.
Määrittelyjä, pelejä,
rinnastuksia, vertailuita, kilpailuita.

Riittävän kauan vertailtuani, kedehdittuani, kilpailtuani, huomaan ettei ole syytä.
Jos vaadin jotain.
Jos vaadin jotain.
Jos vaadin jotain.
Mitä jos en vaatisi mitään keneltäkään, mutta vaadin kuitenkin.
Mutta en vaadi, ei minun ole pakko kelvata, olla tarpeeksi, riittää.

Ei sinun ole pakko.
Vaatimuksesi heräävät eloon omasta halustasi olla jotain minulle.
Vaatimukseni heräävät eloon omasta halustani olla jotain sinulle, minulle.

Olla jotain, tarpeeksi, tiettyä, erityistä.
Mikä on erityistä?
Onko ainutlaatuinen, ainutkertainen erityistä jos se ei kosketa?

Kauanko luulet tämän kestävän?
2 viikkoa, 2 kuukautta, 2 vuotta, vuosisataa ja vuosituhatta.

Ajankulua, opetuksia, haaveita, toiveita, toteutuksia.
Olla tietoinen.
Olla läsnä


Huomisaamuna lasket kätesi ja sanot:
Tämä riittää
Minä tutkin suusi liikkeitä ja päätän etten tiedä tarpeeksi

Odotamme toisen hetken
Ohi mentyä toistat nimesi
  Tämä riittää

Minulle mikään ei ole liikaa ja siksi jatkan
kunnes löydän rajan



Toissapäivänä vastasit valoa
Eilen hämärää
tänään pimeyttä

Mieli muuttuu
vaistot varioi
Kuuntelitko sanaakaan mitä sanoin?



Sinä iltana kun sinä olit satanut:
Lakaisin sirpaleet lattialta
Päätin olla varomatta
  jokaista ottamaani askelta
Vältellä vihaisia sanoja.
Kuunnella kuivia viiltoja
Lopettaa puuttuvan palan ikuiset etsinnät
Hukata liiman ja olla rikki

Illalla, kun sinä olit satanut:
Annoin vihdoin olla
Turha korjata mennyttä satoa.
Kaikkialla, turhuutta.



Kukaan Ei nähnyt minua tänään

   Kävelin sateisessa illassa
      Märällä asfaltilla, lehtien päällä

Kukaan Ei nähnyt minua tänään

Pysyin neljän seinän sisällä
     viidennen vieressä.

Kukaan Ei nähnyt minua tänään

Tulin toimistoon ilman solmiota
    Likaiset käteni työni hedelmistä.

Kukaan Ei nähnyt minua tänään

Piileskelin puiden alla
    juoksin pitkin soita
       hyppäsin ojaan



En kuulu enää mihinkään.
Ennen oli ihosi,
jolla olin,
jossa tunsin olevani.

En kuulu enää mihinkään.
Tähän taloon,
tuohon huoneeseen,
noihin ajatuksiin,
näihin ihmisiin.

Koko ajan odotan sanojasi:
Tule kotiin.



Toisen ihmisen kanssa on helpompaa kuin yksin,
etsiä kieltä ja sanoja ja asioita
Aika ja tila heräävät eloon
Lattialla en ole, lattiaksi en tule.

Täällä en ole ollut kotonani
En ole kotona täällä.
Kohta laita kotia, kuntoon
Olen taas myöhässä, ja totta,
pelkään, pelkään, haluan ja tahdon
Ja musiikkia, sitä on liikaa.



Haloo.
 Onks valoo?
Lämpö halkoo, lippusalkoon.
Kiitos soikoon, mä meen loikoon.

Yritän siis liikaa, selvä.
Turha vääntää ja kivee kääntää
Puskee vasten tuulta, myrsky puuskaa
silmät kiinni ja etukenossa.
Paidat pitkällä, liikaa päällä
lämmintä, sanoo valo ja talo se lämmön vahventaa.

Ja kiirettä pitää, kauhee hoppu
valittamaan portille, ettei riitä katsottava
rahan arvosta saatavia.
Avaisit silmät ja antaisit aikaa
ei tuolla kiireellä mitään saakkaan
vaikka ihmeet eteen avautuis.
Mielenkiintoa, jollei kiinnosta
niin miksi tulet?
Pysy poissa, lähetä rahat,
niitä kuitenkin tarvitaan.

En jaksa nousta. Huomenta
ja kuulen kahvin tulevan,
koputtaa ovelle ja huhuilee.
En avaa, piruuttani
Ovi tiukasti säppiin ja unelmat ulos,
suusta täyttämään talo
Ei tarvitse yksin elää,
kuunnella kummia
tyhjiä huoneita.

Anna markka.



Minun olisi pitänyt pyytää heitä käymään uudestaan,
 mutten rohjennut. Ajoissa.
Ehkä olisi pitänyt ottaa heihin kontakti,
 mutten rohjennut, kesken töiden.
En voi tietää milloin ihmiset ovat tyytyväisiä, milloin pahoillaan.
   Olen pahoillani,
         hieman.



En täysin ymmärrä.
Miksi riski on otettu?
Onko se riski? Minkä tähden?
Ja jos se epäonnistuu, m itä sitten käy?

En täysin ymmärrä.
Eikö ole muuta tapaa elää?
Jatketaanko toisten työtä?
Onko tämä todella oma valinta ilman kuolleiden asettamia paineita?

En täysin ymmärrä.
Ei minun tarvitse.



Se, että tiedostamme kuolevamme tekee meistä moraalisia olentoja. Se saa meidät miettimään valintojamme. Jos elämä jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi voisin kokeilla kaikkea, mutta se ei jatku ja minä en säily. Minä muutun. Aika. Vanhenen ja vanhus saa kantaa tämän hetken päätökset, katua ja kaivata.



Valitse, valitse, valitse.
Parisuhde ei ole päätös joka sijoittuu aikaan, tiettyyn hetkeen ajassa. Se on jatkuva päätös. Se on jatkuva valinta. Minun täytyy valita hänet yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Hänen täytyy valita minut yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Pystymmekö?



Tänään.
   Otin punaisen kynän, tunteet eivät ole puhtaita.

Jos kaipaus on sininen
  ja toivo punainen
   on haikeus violetti.
Sävy riippuu annostelusta.

Mutta se ei ole noin yksinkertaista,
 haikeuteen kuuluu muutakin.
Violettiin voidaan lisätä muitakin värejä,
  riippuu määrästä pysyykö violetti violettina.
Sävy ainakin muuttuu, mutta sävy saakin muuttua.

Ei mikään väri ole kaunis.
 On rumaa sinistä
  kaunista sinistä
Kaikki riippuu sävystä.

Mitä lisäät haikeuteen, jotta saat sävyksi kaikkein kauneimman violetin?

En ole vielä itkenyt.
  Tänään.

Jos liike ilmaisee tunnetta.
 Mikä on vihaa, mikä rakkautta?
Mistä liikkeestä,
 mistä laadusta epätoivo sekoittuu?
Mikä on innostuneisuuden ja raivon ero?
Mikä on sininen?
Mikä on punainen?

Mitä lisään haikeuteen, että saan kaikkein kauneimman sävyn?

Mitä kulkuja viljelen?
Kuka kaipaa?
Mitä me kaipaamme?

Hymyilen paljon, mutta hymyssä on haikeutta.
En ole vielä itkenyt.
    Tänään.

Mitä lisäät violettiin jotta saat kaikkein kauneimman haikeuden?



Tämä on minun maailmani.
Kylmä betoni allani, seinä selässä, maalaus vieressä ja ikkunan takana sataa.
Tuulen suhina.
Juuri nyt tämä on minun.

Voit asettua samaan paikkaan, tuntea samat asiat, mutta et koe tätä.

Tämä on minun maailmani.
Mitä luon, mitä tunnen:
Miksi en kuuluisi tänne?



Pitäisikö?
Tanssia vai olla vaan , kun kerran vieraita tulee?
Mennä kahville ja kysyä onko vanhoja viinereitä vielä?
Muistella sinua vai koittaa unohtaa?
Odottaa luonteenomaisesti, että asiat tapahtuvat puolestani, vai tehdä ihan itse?
Kuunnella sadetta ja lukea kirja?
Kertoa kuulumisia ja kuunnella?
Minä en kuuntele, kerron kun kysytään, mutta en kysy itse.



Uskon,
    että toisen ihmisen iho on parasta mitä voi koskettaa.
Ei kenen tahansa, mutta hänen, kuka hän sillä kertaa onkaan.



En minä itselleni kirjoita,
muotoilen sanat niin, että sinä voisit ne lukea.
Siksi koen lievää falskiutta
ei sillä, etten puhuisi totta
mutta lauseet muistuttavat tekotaidetta.



Mitä kello on tuntuu olevan yleisin kysymys.
   Ja kun ihmisiä tulee, mieleni tekee paeta



Tämän sinä unohdat varmasti
että koskaan soitin, että koskin,
että kaipasin, että toivoin

Tämän minä unohdan varmasti
Kosketusta keltaiseen
  En ole kukaan muu ja
muutokset tulkevat varmasti
     Ei meillä ole kiire

Luottamus saapuu mutta katsojat karkoittavat

Omaa tanssia omassa päädyssä

Kaipaan kehoa, ruumista, lihaa, toista.
Tanssiakseni.

Tekniikka tuhoaa, mutta halu on kova.
Suurimmat virheet ovat aina suurimpia toiveita.
Kepeys on vaikeampaa kuin raskaus

Puhun vain omasta itsestäni, aina.
Kehoni muuttuu se on selvä
Ja en tiedä ketä kaipaan

Kokeile turvassa ei tarvitse haastaa
täytyy vain tehdä ja tehdä ja löytää.

En ole päämäärä tietoinen
älä pelkää
Pääni on pieni varasto



Hei sinä
ei tarvitse pelätä
läpät pois silmiltä
onko pakko hätäillä
tuskin ehdit mitään nähdä
kun et uskalla olla läsnä
vaikka olet maksanut tästä



Kaipaan tasavertaista kumppania
  En lemmikkiä
Kaipaan jotain vahvempaa
jotain joka pärjää yksin, ilman ketään
    mutta valitsee minut

kunnioittaa minua
  ja minä häntä

Ei siksi että täytyisi, ei siksi että hyötyy
Siksi että tahtoo

Kaipaan ystävää joka ei sitoudu pakosta
tai tarpeesta vaan tahdosta.

Ei riippuvuutta
Ei pakkoa
Ei kaunaa
Ei odotuksia
Vain läsnä,
              oloa.



Juupa juu
Ymmärrän taiteelliset ansiosi
enkä niitä kiistä,
mutta teoksistasi en pidä



Pahvit painuvat
kosteus ei tee hyvää kenellekään
Et sinäkään pysyisi pystyssä jos jalkasi olisivat liimattu lattiaan
On siis täysin turha niuhoittaa,
että et ymmärrä.

En minäkään ymmärrä,
Näenpähän vaivaa.



Jalkani puutuu tähän ja tulee kylmä
Puu karistaa lehtensä tai pitää neulaset
imee elin voiman runkoonsa.

Minä puudun tähän, puutunut
Herättäkää joku,
ei tarvitse olla liian varovainen,
huomenna tapaan hänet.

Herätä sinä.

Olen puutunut tähän,
      varovaisuuteen
  pettymykseen
        haluun ja
odotukseen.
Vain hereillä oleva voi herättää.

Olen puutunut tähän
en halua liikkua,
täällä,
  kaiken tämän keskellä
Suhteuttaa itseäni jatkuvasti

  suhteutan itseäni jatkuvasti
jos jättäisin fyysisen puolen väliin.

Olen puutunut tähän
Pelkään että herätät minut uusiin uniin,
uniin joihin puuduun taas,
  ajan kanssa

Todellisuus on helppo tavoittaa,
mutta siinä pysyminen vaatii voimaa

Olen puutunut tähän
  penkkiin kiinni
    lattiaan laitettu

Odotan
 että soitat
  että herätän itseni,
nousen ylös, venyttelen, ja lähden kahville.



Huomenna kuulen hänen tulevan,
jos kaikki on mennyt hyvin

Huomenna tajuan taas mitä kaikkea voin menettää,
toivottavasti

Huomenna petyn kun en menetä ja
saa samalla uutta

Huomenna kaikki on selvää
ja alkaa taas sekoittua

Huomenna alkaa uusi viikko,
kohta taas yksin ja epätietoisena

Huomenna saatan saada jotain aikaan,
jos jaksan, jos haluan

Huomenna koitan unohtaa sinut, hymysi ja silmien liikkeen
nauruun vaihtuvan vakavuuden

Huomenna tiedän missä olen
ja kaikki on selvää.



Elämme jatkuvien valintojen maailmassa.
Jokainen sekunti teemme valintoja.
Ei ole olemassa sellaisia asioita kuin "pakko" tai "täytyy", minulla on aina
vaihtoehto, toinen valinta.
Ja teen itse kaikki valinnat, joten olen myös vastuussa kaikista niistä.
Se on pelottavaa.
Siksi useimmat meistä haluavat unohtaa todellisuuden ja luoda
omansa, jossa "pakko" ja "täytyy" ovat olemassa.
Siksi useimmat meistä haluavat ja tarvitsevat vahvaa johtajaa.
Haluamme antaa vastuumme pois.
Haluamme jonkun päättämään puolestamme.
Mutta vastuuta emme pääse pakoon.




Toisena päivänä

Jonain toisena päivänä saattaisin kuunnella mitä sanot
  mutta en tänään
Jonain toisena päivänä saattaisin ajatella asiaasi
  mutta en tänään
Jonain toisena päivänä saattaisi yrittää ymmärtää
  en tänään
Sulje siis suusi



Tiekartta, Osa 2: Saarnaaja

Piu, Pau.
Näillä main ei tietä pitkin kuljeta
ja kartat piirretään käsin, ulkomuistista
Mutkat suoriksi ja muurit pystyyn
Uskonto kilviksi ja aurat aseiksi
karitsat sisään, sudet ulkopuolelle

Suut sanoo sopua
mutta mielet ei tahdo taipua
ja on ihan sama ketä sormella osoitat
Sudet on lampaiden vaatteissa
eikä mikään ole niin yksinkertaista

Sukset ristiin ja nyrkit pystyyn

Näillämain ei teitä pitkin kuljeta
ja kartat, ne piirretään käsin

Perheenpää

Perheenpää on puhuja
Puhemies korokkeellaan, kuin ystävämme Paavo
kohti eurooppaa kurottaa.

Punainen kuin pakana, väittää olevansa vasemmalla
Tuuli puhaltaa oikealta,
päätökset tuntuu painuvan.

Arvot valtaa kansan,
valtaa pitävät valvovat,
vasemmalla mukamas.

Oikealla olevat.
Oikeassa olevat.
Jos väärään osuvat, eivät mokomat tunnusta.



äskeinen orava

"Punainen" sinä sanot.
Ympärillä istujat "missä?"
"Oikealla, aivan kuten äskeinen orava,
maasta kohti taivasta."
"Varjele," vastaavat, "oletko aina noin pihalla?"
"Mitäs jätitte oven auki!" huusin, "ja ilman pantaa päästitte.
Nyt ei tiedä jos joku löytää ja vie vielä kotiinsa!"
"älä huoli," sanovat, "ei kukaan mukaan tuota, ellei ole mielipuoli."
"Puolet päästänne poissa," sanot sinä, "ja toinen puoli, jäljelle jäänyt,
ikävöi yksin ajatusta, jota ei kallon kaula kumarra,
kieli pitkällä odota."
"Olisit jo hiljaa!" vaativat.
Taisi osua herkkään paikkaan,
nahka olisi pitänyt parkita.




Välittäminen, merkityksissä

Minä en välitä!
En sitten niin mistään! On aivan sama kuka olet, tai kuka sinusta on sanonut.
Mistäpäin maailmalta, kuumat tuulet tulevat.

Minä en välitä, mene vaikka minne,
ole vaikka ketä,
kumarra ketä haluat.

Aivan sama!
Turha ojennella kättä, nyökkäillä kuin vajaa-aivo,
minä en välitä.

Ja jos et sinä älyä, raahata ruhoasi muualle,
niin minä kyllä.

Estetiikka ennen kaikkia,
sydämellisiä haluja.

Pää kiinni ja pulla poskeen,
Ei meitä kiinnosta.