English
Finnish
Wavetales
että sinä
tai joku muu
tulee ja sanoo ja tuntee
että tunnen samoin
helposti rakentuvia lauseita
uusia sanoja
uutta ja opittua
kehittyviä kulkuja
ajatuksia, tunteita
hellyyden osoituksia
lämpöä, hymyjä
erimielisyyksiä ja väittelyitä
omia ja yhdessä kasattuja
Toivon niin
että pian
tiedän turhan hyvin
kuka olen yksin
Mikä on tärkeää?
kysyttynä uudestaan
uudestaan
Ja kaikki on
pienet sanat
kirjat
kosketus
lehtien liike
nauru
kyyneleet
tasainen arki
poimi jotain
hetkiä
marjoja
vuorokausia
koivunoksia
valitse
valitsematta
valitsen sinut
syksyisen päivän
vesisateen
kaaren ja
kasvavan paisteen
askeleesi
vierelläni
tulossa kohti
hengityksesi
ihollani
Onko se niin
ettei
tai että on
jossain ajassa
alusta
lopusta
taivaanranta
pyyhkii pään tyhjäksi
voitelee silmäni
purkaa kaiken
ei ota mitään
Onko se niin että
jos ei, ettei
Vakava
kaiken keskellä
odottaen että joku
tulisi
odottaen että jotain
kaatuisi
tapahtuisi
muuttuisi
pelasta kaikki
muttei minua
Varjot taittuvat
kääntävät
katseensa
kohti maata
kohti luojaa
Et anna mitään
ja annat kaiken
uudestaan
ja
uudestaan
pyytämättä
kysyttyä
annettua
vastausta
Valo taittuu
Varjot kasvavat
Kadotan
kaikki on tässä
tiesin, tiedän
mutta unohdan
teillä ei ole eroja
lopuilla, aluilla
aukea polun lopussa
Astut editseni
eteeni
puristus on luja
tule jo, odota
olen tässä
samaa ilmaa keuhkoissa
anna suudelma
rakkautta
onnea
unohdusta
Et lopeta
lauseitasi
vai ajatuksia?
En lopeta
kysymyksiä
kyseenalaistamista
Onko tästä
tuleeko
ollako
mahdollista
mahdotonta
meidän eroilla
erota rauhassa
Lopu
loput
lopettaa
Salaisuuksia
Toivottuja tunteita
huokoista ihoa
huomisen haamuja
Suruja
Sattumanvaraisia
tuotettuja tapahtumia
olen
en unohda
Unohdan
olematta
paikalla, huoneessa
sanoja, pilkottuja
piilotettuja
odota
Laitan valot päälle
Ei ole niin pimeää
Ettenkö pelkäisi
vanhoja aiheita
menneitä haamuja
uusia haavoja
vuotta
vuodesta
liikaa
puhetta
ja kosketuksia
mutten osaa
antaa olla
unohdat
kuten
sanoin
ennustin
Kuinka luovun
luovutan
toiveeni meistä
annan itseni kasvaa
yli tämän unelman
joka olikin vain minun
vaikka luulin toisin
tai toivoin
Hajoaa
hajoan
rakentuu
parantua
Ja kuinka sinä kiipeät ylemmäs
tekojen vai sanojen
varassa
Turvaten totuuteen
vai valheeseen
luopuen toivosta
että joskus
tämäkin on tarpeen
kaunein, kaikista
sanoista
Odotettu
olet
siellä
täällä
sinua
varten
vasten
valoa
kaikkea
tahtoa
tahtomatta
sanoa
kuinka
Kunnes osasin
olla olematta
hyödyllinen
kenellekään
avuksi kaivattu
jotain muuta
odottamatta
yllättäen
Ajasta
Paikatta
Pahaa tahtomatta
antamatta unohtaa
uskallan laskea
katseeni alas
muiden luotujen
joukkuun
joka paikka
on täynnä
viereen
vierestä
Leikkaa se pois
kuvasta
ja kuuloalueelta
leikkaa silppua ja
sekoita
iholta pese
hiuksista huuhtele
menneet
muistista
Se oli
olivat
merkitseviä
katseita
kuulopuheita
tärkeää tekoa
täynnä voimaa
ja
odotusta
ei viisaita sanoja
sekoittaa toisiinsa
kaksi asiaa
olla varma
kummasta
suunnasta
haettiin vastausta
liian lähellää
totuutta
ja niin kaukana
valheesta
uneksi
onni todeksi
Siis katso
mitä
miten
kuule
kuuntele
hiljaisia
lauseita
rakkauden
osoituksia
tunnen sinut selvästi
ja tunsin aiemmin
mutten uskonut
tai pelkäsin
nyt
meidän pitäisi olla
lähekkäin
lähellä
koskettaen
muttet usko
tai pelkäät muuta
jotain on mennyt
mutta jotain on menossa
kosketa
mikään muu
ei auta
Ei minun
yöllä
nähty lentävän
ei minun
näkemäni
pystytty
kertomaan
näyttämään
todeksi
On kuin
joku toinen
olisi ottanut paikkasi
minä annoin
omani pois kun
en tiennyt minne
kuulun
ja nyt
siellä on joku toinen
joka sopii paremmin
tähän kuvaan
kuin kaikki olisi muuttunut
ja mikään ei olisi ennallaan
vain minä...
Me kasvamme
maasta kuin pensaat ja puut
tuuli sekoittaa hiuksemme
valo avaa silmät
ja vesi antaa virtaa
Minä olen tämä maa
liikkuva paikka ajassa
Herää
se on kohta lopussa
ei ole aikaa
nousta ja vaihtaa
menetelmää ja vuotta
on uusi
vanhasta on päästävä
eroon
annat odottaa
ja siten
tai siksi
oikeuden unta
sanottu
tai tehty
kuinka muuttaa mennyt
tähän
täksi
tähän päivään
Unohdan
asiat jotka haluan
muistan jos
muistan
Anna olla
Kylmä
kuuma
Absoluuttisesti
oikea tulos
mitattuna tarkasti
ilman virheitä
tai tulkinnan varaa
hikoilen
hytisen
Herätys
tulva on tuleva
isä ei auta
äiti on yhä unessa
opin uimaan
kävelemään
kuivalla maalla
liikkumaan kuin
leija taivaalla
hengittämättä
kuunnellen
virtojen voimia
Tiedän kaikesta kaiken
jumalasta en mitään
kaikki ollut, kaikki oleva
mennyt nyt tuleva
olen aika
kaiken tuhoaja
muuttaja rakentaja
odotettu rakastaja
pelätty kuoleman kantaja
fokus
intentio
lainattuja sanoja
aaltoja laineita
väännettyjä lauseita
vanhoja valheita
Auta minua
vaikken kaipaa apua
näytetty
laitettu
riistetty
sanottu
annettu
riidelty
nauru ja
naurettu
kaivattu
vihattu
riivattu
luovuttu
voitettu
vaiettu
viivoja valheita
viiva valhe
yksi erottuu taustasta
useat luovat verkon
kutovat kuvion
hairahdun keskelle
pettynyt sinuun
puheeseen ja totuuteen
tuuli vie sanat
aika teot
ei kauaakaan
mennyttä, välimatkaa
kurottua puristettua
pieniä paketteja
annettuja unohdettuja
otettu, laskettu
leikelty ja luotu
As a
Unohdan englannin
sanat asiat aksentin
muisti luo
tämä päivä eilisestä
silmät rikkoo
pirstaloi ja paloittelee
Ei väriä
ei muotoja
ei kuvaa
Teippejä ja papereita
kirjattuna
ilmaan ja lihaan
lattia vetää rajat
minä kutsun omani
katson kätesi
laitan samaan kekoon
loputkin toiveeni
unohda itsesi
unohdan nähneeni
kuvan tai kaksi
Muotoja
kuvia, kuvioita
kuunnelmia
kuulopuheita
usko minua
kerron kaiken
menneestä
tulevasta unesta
unelmasta
kaikenkattavasta
Avaa ja unohda
Astu ohi
Unelias
kaarre puhalla
ääntä odota odota odota
Ei sanoja
Viivoja
pisteitä
pyörrettä
liikkeellä
huminaa
ääntä
unohdan että
sanoja
naurua
turhaa mutinaa
musiikkia
tai muuta
Lopeta
Jätä minulle tilaa
tehdä virheitä
välttää odotuksia
Vastaa kysymyksiini
toisilla
jotka menevät syvemälle
osuvet paremmin
antavat aihetta
ja toisia tulkintoja
Jätä minulle tilaa
ja anna aikaa
Jeesus ja enkelit
toistuvia kuvia
Armahda!
Unohda
katse
paine
ilmassa
maatua
Askel
toinen
kolmas
neljäs
Haukotuksia
huokauksia
uusia sanoja
impulsseja
naurua ja odotusta
Ehdottaa
jotain uutta
vanhoja kaavoja
tai toistoja
toistuvia
odota
minua
Kaikki peittyy
hiekkaa, kivipölyä
paperipainoja
ja käytettyjä aatteita
lautalattia, maalatut seinät
Uusi koti mutta vanha pää
puretut pahvilaatikot
Hukutan kirjaimet
liian suuriin sanoihin
kadotan lauseet
menneisiin unelmiin
katseessa ei ole mitään
mitä haluaisin kuulla
onnea tai surua
iloa tai murheita
Et merkitse minulle
enää mitään
Unohdut
unohdun
veteen
virtaan
vuokseen
joka kulkee
paikka muuttuu
kuljettaa
ja en tiedä
minne itseni laskin
ja mistä löydän sinut
Niin kai aina
joku tavanomainen
uusi tuttu
vanha kumppani
tylsä ja turvallinen
Haettuja sanoja
etsittyjä tunteita
koettuja asioita
mutta vielä on tarve
jotain muuta
täytyy olla
Jos osaisin
niin tekisin
Jos en tee
en osaa
Mistä luopua
minne antaa
periksi
ota, anna tämän
toisen osan
en itseni
pelaa tämä loppuun
saat uuden roolin
vanha on jo kulunut
käynyt ahtaaksi
uudelle egolle
Kasa kuollutta
puuta
lehtiä ja oksia
sulkia
kuivaa ja lämmintä
Maa käpertyy kuten minä
peittojen alle
odottamaan
hengitystä pidättäen
Tervetullutta lepoa
Koitat näyttää
kuinka kaikki on tyhjää
Olemassa vain suhteessa toiseen
johonkin muuhun
Koitat näyttää kuinka kaikki on luotu
ja luodaan joka hetki uudestaan
Kaikki mikä on
ei koskaan katoa
Kaikki katoaa ja on aina
Tiikerit tietävät tärkeimmät
erottavat valheet tosista
pelon vihasta
rakkauden halusta
ilon kaipuusta
haikeuden valosta
Ei etsi muita
vain sinua
Opettelen käyttämään tilaa
tekemään virheitä
antamaan anteeksi
rakastamaan itseäni
Keskipäivän hämärässä nostin katseeni ylös
tieto kulki edelläni
joten en varonut askeliani
Odotin vain oikeaa merkkiä
milloin poikeata polulta
Aurinko oli ylhäällä meille kerrottiin
mutta harva sen oli nähnyt sumun keskeltä
Laskin käteni kohti puita
ne peittivät varjomme surutta
ja kätkivät säälivät oksansa
eivät osanneet muuta sanoa
Neljä päivää ja kolme yötä
seitsemän aurinkoa ja kuuta
ennen pitkää löydämme perille
vaikka muisti väittäisi muuta
Tunsin hänen toiveensa
paloi sisälläi kuin märkä tulitikkuaski
jätettynä yksin ja pimeään
Tule tänne ja avasin keuhkoni
ne olivat pienet ja väsyneet
ahtaat kylmästä ilmasta
Keskipäivän hämärässä nostin katseeni
ei aurinkoa, ei kuuta
Mistä valo tulee?
sokeisee silmämme
pahalta
näyttää vain sen
mitä haluamme nähdä
kätkee kaiken
aivan kuin pimeä
Kuolema pukee meistä jokaista
tulee tykö
istuu iholle
Laskee hellät kätensä
ihomme alle
Antaa hengitykselle luvan levätä
Olla vapaa keuhkojen kahleista
Veremme kierron
viimeinkin lakata
Pimeän pelon
ääneti kadota
Älä pelkää!
Kerrot satuja
epäilen
satutatko minua?
Olen ulkona
kertomastasi tarinasta
ainakaan en itseäni tunnista
Mitä oikein haluat?
Vuorista syntyvät joet
Joista kasvavat vuoret
Olitko täällä
ennen vai jälkeen?
Riisua
Aina
Kaikki
Kauniit
Asiat
Unien
Suojaan
Joku toinen
joka kuuntelee
kuulematta
Koskettaa
olematta läsnä
tai paikalla
Oikeaan aikaan
Ajatta
Aikaansaamatta
Toinen
ollakseni
Itse
Olin taas oikeassa
valitettavasti
Jatkuvasti toivoin että olisit kiitänyt sanani
osoittanut minun olevan väärässä
Et kieltänyt, myöntelit vain
Onko pahempaa tapaa satuttaa kuin olla kanssani samaa mieltä
Olla kieltämättä
yhtäkään syytöstä
jotka aukaisin eteesi
päästin ulos suustani
Kerro minulle että olen väärässä
osoita ja perustele
niin paljon toivoin että tyhmänä pysyin
vaikka monta kertaa
koitit minulle kertoa
en vain osannut
kuunnella tekoja
Hetket sulautuvat hetkiin
tanssit tansseihin
Minä muihin
kuka koki tämän?
Olen koettu
koeteltu
kevyesti kastettu
Lempeissä vesissä
kuin kukka kämmenellä
lumme rannassa
tyynellä säällä
Mutta tätä en koe
en kuuntele, en tiedä
Seilaan ajopuilla
myrskysäässä
myrskyssä
pilven ja salaman välissä
vesissä jotka uskon liian syviksi
vaikka jalkani ylttävät pohjaan
Vesissä jotka uskon liian laajoiksi
vaikken ole irronnut edes satamasta tai maasta
Kauheuksia tai suurta ilmaa
ja nyt, tei eilen, kun liikun
tanssin kanssasi, on tyyntä
tapahtuu vaan muttei minulle
ei sinulle, ei meille, Tapahtuu vaan.
jatkuu ja jatkuu ja jatkuu
Ryhmä
seurassa
kuunnellen muita
teitä ja tilaa
Olit ulkona
Otettiin sisään
En ole ollut
minussa tai teissä
täältä puolen
katson, kasvoivat
Kenelle kuuluvat
kiitokset tai torut
Huolehdi musta
valkoista vaadi
hyvällä pahaa
en ajatellutkaan
Älä ärsyynny vielä
vasta valoon kulje
vastoin tahtoa
kasvoni kaipaavat
voi meitä
piruparkoja
Annoin minut
sain minut
En antanut
En saanut
olin vain
vaikken ollut
Kuka oli?
missä sinä
astut askeleita
seisot toisella jalalla
painon puolelta pudotan
putoan syliin
syliisi taas
lävitsesi, läpi luun
Kaadat kasvosi minulle
virtaavat syvälle silmiin
hymy
hymyillä
hylätä
En ottanut
Pienet kätesi pitelevät käsiä
linjaavat rakennetta
painavat ihoa
antavat painetta
Olen väsynyt ja heikko sinun katseesi edessä
Voimaton
hiljaisuutesi keskellä
aitous, suojeltu
Vahvat kätesi
kauniit ja hoikat
vaikka rakastan sanoja
en luota sinun
onko harkittu aitoa?
pitelet itseäsi
aisoissa ja rajoissa
Hallittuna ja hillittynä
Aivan kuin minä
koska tiedän että...
Jos haluan vapautta omista tiloista
Kenen tilaan kuljen?
Missä on tilaa?
Kuin uni olet minussa
syvällä, lähtemättömästi
vaikka muisti ei tavoita
kuin heikkoja näkyjä
ohjaat päivää ja ilmojen piiriä
kuinka koen ja näen ja tunnen nyt
Tunnen sinut tuntematon
kun tunnen etten tunne
vaikka olet niin tuttu
läsnä jokaisessa liikkeessä
kutinassa iholla
hajussa hiuksissa
hengityksen rytmissä
sydämen lyönneissä
syvällä, lähtemättömästi
Minä olen sinun
sinä minussa
Auringon noususta
En tiennyt että pelkään
olla, yksin, itseni kanssa
Ja siksi haen seuraa
uutta elämystä unohtaakseni itseni
Näin minulle kerrot, kerrotaan
Luulin että olen aina yksin
ja että tulisin olemaan
Kanssasi nyt, olen muualla
yksin, haluan olla
Auringon laskettua
kosketat minua
Yhdessä jos haluan
jonain päivänä
aamusta yöhön
laskusta nousuun
Rakastaminen,
kun on niin paljon vihaa
Epäluottamusta
pelkoa tulevasta
Ja sinä joka olet niin täysi
vailla kaikkea
Kirkas tuleva
ja silti hylkään
pidän puoliani, itseni takana
Enkö vain osaa
tai halua olla
Iloinen tai onnessa
miltä se tuntuu?
miltä sen pitäisi?
En tiedä kumpaakaan
Rakastaminen,
kun on niin paljon
Pelkään että
on liikaa
Ikävä sinua?
vaikka tässä on toinen
silloin kun olit
ikävöin toista
toistan kuviota
ympyrästä ympyrään
Kehältä kehään
Mitä on sisällä?
Ikävöin sinua
Vai ikävöinkö muita?
Tilaa muualla
kuin tässä
Ikävä minua
muualla kuin täällä
missä olen aina ja taas
uudestaan ja uudestaan
Kehältä kehään
Aallosta aaltoon
Harjasta pohjaan
Kuinka tapaan
Sinua tai aikaa
ajassa
En anna katsetta
Huomaavinaankaan
Kirjoitan sanan
pyydän että
Kosketa minua
Avaa,
kun en itse saa
vaikka yrittänyt
olen
pää
sydän
sama
Kuinka tapan
Sinua tai aikaa
En anna koskettaa
Ei edisty
En tunne
Kuka olet?
Kaipaan vastausta,
että joku muu ottaa vastuun
joku muu,
itse en halua
vaikka tiedän.
Vika on muissa toistan
Siinä tai tässä sattumassa
uudestaan ja uudestaan
Vaikka tiedän:
Miten elämä on liian raskas
Taakka kantaa
Vaikka kaikki on hyvin
Nyt ja aina
Että pitäisi hioa?
Minä jättäisin kaiken ennalleen
niinkuin se tulee ulos
kaikkine virheineen
Kuinka jalostaa todellisuutta
Kuinka ravita mennyttä
hetkeä joka oli, ei nyt
Ei nyt ei ole mitään
nyt ei hahmotu ilman muita
mutta nyt on
on, on, on ollut, on oleva
Muistin mitä tulee
ennustin mennyttä
Kerroin kuinka kävi
ja tulee käymään
Seikkailin ajasta toiseen
Haikailin paikasta muualle
Nyt
tai
nyt
tai
nyt
Kuinka eilisestä tulee tänään
tästä huomenna ja yhä vaan
Kuinka aurinko lämmittää jalkani asfaltilla
Kuinka kuumuudesta kasvaa työ, jotain jota sietää
Kuinka ihmiset astuvat askeleensa myöhässä
tulevat tuskin koskaan perille
Kuinka uskottelen itselleni etten osaa
nautin olostani
Kuinka muuttaa kaiken, kaikkea muuttamatta
Kuinka uskollisena odotat, tietäen että aika kuluu
Kuinka aikaa ei ole vaikka loputtomasti odotat
Kuinka jatkan tästä,
kirjoitan paperille sanoja
Kivetys vie alas
Olen polttanut kieleni kuumassa
aurinko ei polta tänään
Ihmispaljous ei ole paljous
vähemmän joka päivä
Kesä on ohi, pitkitetään hieman
Mitä haluan nyt
on sama kuin
mitä halusin ennen
Addiktiot pysyvät samoina
tunnereaktiot samoin
Kuvittelin muuttuneeni
Olen muuttunut
mutta melankolia miellyttää yhä
Siristän silmiäni ilman laseja
Auringon kirkkaudesta
odotan sinua
ja laskua kahvista
Kaikki on hienosti ja hyvin
mutta niin on aina ollut kin
Mikään ei ole muuttunut
Kuvittelin hieman
Opiskelin syvästi
Osannut en
Osaan kaiken
On tänään
En tiedä
Itku sisässäni
fyysisenä pahana olona
kosketuksesta onni
ja suru tulevat
valuvat vetenä ulos
Katsot minua
kaikki sekoittuu
monta tunnetta
toivetta
Minä jään
opinko?
Kaikki
kaikki on hyvin
Aina, nyt
Kosketan vatsaasi
odotamme kuuta
Entä jos, mitä sitten kun
Koitan olla murehtimatta
olla varma että ei
Minua pelottaa ja ihmettelen miksi.
Vastuu.
En tiedä elämästäni mitään
miksi tämä suunta olisi huonompi kuin joku muu
Sanon että rakastan
ja sanot sinä
Minä kysyn varmuutta aivan kuin siitä voisi olla varma
en ole varma mistään
Kosketan vatsaasi,
pehmeää ihoa
Toivon että ei, ei vielä
Ajattelin tänään että jos avaisi silmät
näkisi kaiken joka todella on
on ollut ja tulee olemaan
Kirkkaana kauniina katoavan raikkaana
Ajattelin tänään että jos ottaisi osaa
Ei aina laittaisi itseään syrjään
sivuun muusta joukosta
synkkänä omasta erinomaisuudesta
ymmällä yksinäisyyden tunteesta
Auliina avaisi mielensä mutkat
muille ilonsa jakaisi
Ajattelin tänään että jos avaisi kaiken
antaisi muiden mennä ja tulla
puhaltaa läpi kuin lämmin viima
leppeä tuuli tammikuussa
Koitan unohtaa että olen
Tajuta että huomenna kaikki on jo kadonnut ja olen joku muu
Huolehdin turhaan kun huolehdin
Älä huolehdi sanotaan, sanot
Koitan olla huolehtimatta ja siitä tiedän että huolehdin
[olen huolestunut]
Turhia asioita turhia murheita
Kaikki tulee ja tapahtuu, tahdon tai en
Nautin mistä voin mutta voisinko enemmän
Aika kuluu, tiedän ettei sitä ole
Havainto muutoksesta ja virrasta.
Lopeta laskeminen
Anna mittojen valua muistista
Semmonen kysymys, jätitkö hellan päälle?
Niin niin, kyllähän kotivakuutus hoitaa, mutta tätä nykyä vakuutusyhtiöt syö enemmän rahaa kuin annetaan,
eikä se kuitenkaan korvaa kaikkea mikä palaa,
tuskin edes kolmea neljäsosaa.
Ja sehän on vain rahaa,
ei se tuo takaisin muistoja, jotka oli kiinni niissä tavaroissa,
nyt jo ehkä tuhkana
Niin että jätitkö hellan päälle?
Varmistitko kanssa,
että kaikki nupit näyttää nollaa
eikä mistään hohkaa kuumaa?
Jos et, niin kyllä kannattaa aina tarkistaa
ennenkuin oven avaa
ja jollei silloin muista
niin kannattaa palata
Tätä nykyä katsokaan kun on
hissit
portaat
ja pelastusveneet
jää liikunta vähille
Ja mikäs sen reippaampaa
kuin puolessavälissä kotimatkaa
epäröidä, ja kääntyä takaisin
Kyllä siinä kilot karisee ja ilo irtoaa
ja sitten voi juhlia
pelastaneensa henkiä
sillä voisihan joku kuolla
jo pienessäkin palossa
Että,
jäikö se hella päälle?
Koskee
Koitan koskettaa
Päästä läpi
Näistä pyörteistä jotka heittävät
Tunnet olosi paksuksi
Minä tunnen luittesi linjat
lihakset sormieni alla
käsien lämmössä
Yritän mutten onnistu
Antaa hyvää
uskoa oloon
En saa parantaa
En osaa haluta
oikeaan aikaan
En onnistu
En osaa
Koskee
Ota vastaan
päästä läpi
Löysin lauluilleni lähteen ja vettä
Heitin pari kiveä
Kuuntelin kaiun jättämiä jälkiä
Toivoin että olisit jo mennyt.
Ennen kuin palaan
Kai kaipasin sinua
tai halusin kaivata
Etsin ja toivoin taas
Löysin sanoille paikan ja maata
Koitin katsoa puulle paikkaa
en löytänyt
Kuulin vain huminan
Kuinka pyörii kieleni päällä
Mieleni koittaa unohtaa
Halusin kaivata
Muistin liikaa
Tiedän mitä haluan
mutten uskalla sanoa
Kai pelkään ettei se ole totta
Tai että kohta
tahdon jotain muuta
Sinä teet ja sanot että haluat
Minä haluan ja jos uskallan sanoa en uskalla tehdä
Siirrän vastuun sinulle,
tahdotko todella?
En usko ja kaipaan todistusta
jonka saan ajan kuluessa
Vastuu, se on sinulla
Suurenmoista
kuinka mitään sanomatonta,
älä siis sano
Tiedän etten ole tarpeeksi, mutten tiedä kuinka olla
Ohjaisitko hieman?
Kuinka sitten? Mielestäni
olen.
Kaipaan hyväksyntää ja ihailua
Haluan olla kaipuun, tarpeiden yläpuolella
Ilman mitään, ketään
Mutten ole
en tiedä jaksanko tätä
nyt tai
tänään
Tunsin sen jo aiemmin
selvänä, kirkkaana ihmisten olossa
Halusin hajoittaa tämän lasin vain siksi että,
kuulisin uudestaan sen mitä olet jo sanonut.
Hieman lujempana, jämerämpänä järjestelmänä
Jonain, joka kestää painon
eikä painu kasaan muiden tullessa päälle ja tielle
Koetan pitää kiinni
niin moni pyyhkiytyy pois
minäkin pyyhin
Odotin ikkunan takana jos heijastuksen takaa näkisi
Näin samaa vanhaa
odotellessani uutta
Koittaisit kaivata tai luvata
pysy siinä missä olet
Vihreä valtaa alaa
taas yksi näistä
Aurinko kuivattaa ajatukset ja sammuttaa suun
kohta sinunkin on jano
Älä odota turhaan meitä
mene jo
Seura on ollut yliarvostettua jo pitkään
tungetaan kaikki samaan
kaupunkiin, taloon ja huoneisiin
kohta et itseäsi muista
Haluatko vai et
Koitat kertoa vaan muistatko, et muista
Haluaisin jonnekin kauemmas
mutta kuinka siellä elää kun kaipaa ja vihaa
Yhteisö yhteisön perään ja sisään
Kukaan ei ota kantaa ettei loukkaa
ei vastuuta oteta, itse kanneta
sillä kaikki tuntevat liikaa kunnioitusta
joka vaati ettei sanota tai seistä minkään takana
Eikö saatana tajuta että kunnioitusta ei saa ilman vastuuta.
oikein on oikein on oikein on oikein.
Suhteellisuus on maailmassa, ei pään sisällä.
Usko mitä sanot
kunhan sanot tosia.
Kyllä mä ihan avoimesti myönnän että sekaisinhan mä siinä vaiheessa olin.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä etten ollut syönyt mitään ja juonut litrakaupalla veteen sekoitettuja esansseja, väriaineita ja sokeria jota myös limuksi kutsutaan.
Eikä ne huvipuiston hupilaitteetkaan varsinaisesti parantaneet asiaa.
Ei vesille siinä säässä ja tällä tolalla, mutta kaikkihan me jo tiedetään että lähdin, lähdit, lähti, lähdimme kuitenkin että jotta ketä muuta siitä saa syyttää kuin itseään ja Jumalaa joka on aina syyllinen kaikkeen tapahtuvaan ja tapahtumattomaan.
Siis näin kävi ja tässä ollaan. Toivon, toivot, toivoo, toivomme, toivotte, että ehkä huomenna toisin soisin, soisit, soisimme, suo
sano.
Väsyneenä käännän päätäni vasemmalle.
Tiedän hyvin etten tavoita sinua tänään
Sinua tai teitä,
tietä joka johtaa
Meistä ei kukaan johda mitään
voitot on tuhlattu kauan sitten
väsyneisiin katseisiin,
kylmiin kosketuksiin,
Huomisen odotukseen.
Tietä pitkin tiedän etten tavoita teitä tänään
tai sinua
Väsyneenä suljen näkymän, unohdun uneen.
Jos sanoisin sanankin liikaa
Mutten koskaan sano tarpeeksi
Pelit on pelattu läpi ja loppuun
ja silti olimme oppimatta
olemme yhä
Kuinka usein täytyy kertoa
totuus tavoittaa tarinan
totuutta tavoittaa tuskin kukaan
mutta kertoo tarinan.
Sano sanakin liikaa
tällä kertaa asiaa
Asia on.
olen sanonut jo
olet puhunut
Liian vähän
tarpeeksi
Liikaa.
Sanakin, on.
18-09-04
Joo ja just. Jiit on kivoja.
No mitä minä täällä? 2 viikkoa on kulunut, aikaan on saatu vaikka mitä, ketä ja kummaa kun 2 viikkoa on ikuisuus plus summaa, tummaa, hummaa.
Enkä nyt fuulaa
mutta tämä ei ole huumaa vain aikaa. En odota, nyt kun tiedän ettemme jatka, matkaa. En odota että jatkan tai en.
En vielä kaipaa tai ikävöi.
Ketään, sinua, muita, ketään, vain kontaktia, kitaraa ja ruokaa.
Ja kontakti ei liity henkilöön vaan tanssiin.
Henkilö voisi olla kuka vain joka jaksaa tanssia ja osaa ettei tarvitse opettaa jotta voi opettaa.
Otan aikaa.
Rakastaako jollei ikävöi?
Mutta mitä ikävöin? Kosketusta, katsetta? En juuri nyt kaipaa sitä.
Ehkä painoa ja läsnäoloa.
Mutten, painoa vain.
vain olla tietoinen.
Tiedostaa, tavoittaa, kurottaa, saavuttaa, aivastaa.
Hankkia nyt flunssa, täällä.
Ei kai nämä ajatukset juokse, kulje, havaitse.
Jostain syystä, ihmiset kaipaavat jännitystä ja kun sitä ei saada, voi aina spekuloida, jotta sitä saa.
Tässä ajassa, huomaa, kuka osaa ja kenestä pitää. Kenet haluaa pitää tavoitettavissa, kenet tavoittamattomissa. Kuka osaa organisoida.
Tämä olen minä.
Minä, koko sana, minun.
Määrittelyjä, pelejä,
rinnastuksia, vertailuita, kilpailuita.
Riittävän kauan vertailtuani, kedehdittuani, kilpailtuani, huomaan ettei ole syytä.
Jos vaadin jotain.
Jos vaadin jotain.
Jos vaadin jotain.
Mitä jos en vaatisi mitään keneltäkään, mutta vaadin kuitenkin.
Mutta en vaadi, ei minun ole pakko kelvata, olla tarpeeksi, riittää.
Ei sinun ole pakko.
Vaatimuksesi heräävät eloon omasta halustasi olla jotain minulle.
Vaatimukseni heräävät eloon omasta halustani olla jotain sinulle, minulle.
Olla jotain, tarpeeksi, tiettyä, erityistä.
Mikä on erityistä?
Onko ainutlaatuinen, ainutkertainen erityistä jos se ei kosketa?
Kauanko luulet tämän kestävän?
2 viikkoa, 2 kuukautta, 2 vuotta, vuosisataa ja vuosituhatta.
Ajankulua, opetuksia, haaveita, toiveita, toteutuksia.
Olla tietoinen.
Olla läsnä
Huomisaamuna lasket kätesi ja sanot:
Tämä riittää
Minä tutkin suusi liikkeitä ja päätän etten tiedä tarpeeksi
Odotamme toisen hetken
Ohi mentyä toistat nimesi
Tämä riittää
Minulle mikään ei ole liikaa ja siksi jatkan
kunnes löydän rajan
Toissapäivänä vastasit valoa
Eilen hämärää
tänään pimeyttä
Mieli muuttuu
vaistot varioi
Kuuntelitko sanaakaan mitä sanoin?
Sinä iltana kun sinä olit satanut:
Lakaisin sirpaleet lattialta
Päätin olla varomatta
jokaista ottamaani askelta
Vältellä vihaisia sanoja.
Kuunnella kuivia viiltoja
Lopettaa puuttuvan palan ikuiset etsinnät
Hukata liiman ja olla rikki
Illalla, kun sinä olit satanut:
Annoin vihdoin olla
Turha korjata mennyttä satoa.
Kaikkialla, turhuutta.
Kukaan Ei nähnyt minua tänään
Kävelin sateisessa illassa
Märällä asfaltilla, lehtien päällä
Kukaan Ei nähnyt minua tänään
Pysyin neljän seinän sisällä
viidennen vieressä.
Kukaan Ei nähnyt minua tänään
Tulin toimistoon ilman solmiota
Likaiset käteni työni hedelmistä.
Kukaan Ei nähnyt minua tänään
Piileskelin puiden alla
juoksin pitkin soita
hyppäsin ojaan
En kuulu enää mihinkään.
Ennen oli ihosi,
jolla olin,
jossa tunsin olevani.
En kuulu enää mihinkään.
Tähän taloon,
tuohon huoneeseen,
noihin ajatuksiin,
näihin ihmisiin.
Koko ajan odotan sanojasi:
Tule kotiin.
Toisen ihmisen kanssa on helpompaa kuin yksin,
etsiä kieltä ja sanoja ja asioita
Aika ja tila heräävät eloon
Lattialla en ole, lattiaksi en tule.
Täällä en ole ollut kotonani
En ole kotona täällä.
Kohta laita kotia, kuntoon
Olen taas myöhässä, ja totta,
pelkään, pelkään, haluan ja tahdon
Ja musiikkia, sitä on liikaa.
Haloo.
Onks valoo?
Lämpö halkoo, lippusalkoon.
Kiitos soikoon, mä meen loikoon.
Yritän siis liikaa, selvä.
Turha vääntää ja kivee kääntää
Puskee vasten tuulta, myrsky puuskaa
silmät kiinni ja etukenossa.
Paidat pitkällä, liikaa päällä
lämmintä, sanoo valo ja talo se lämmön vahventaa.
Ja kiirettä pitää, kauhee hoppu
valittamaan portille, ettei riitä katsottava
rahan arvosta saatavia.
Avaisit silmät ja antaisit aikaa
ei tuolla kiireellä mitään saakkaan
vaikka ihmeet eteen avautuis.
Mielenkiintoa, jollei kiinnosta
niin miksi tulet?
Pysy poissa, lähetä rahat,
niitä kuitenkin tarvitaan.
En jaksa nousta. Huomenta
ja kuulen kahvin tulevan,
koputtaa ovelle ja huhuilee.
En avaa, piruuttani
Ovi tiukasti säppiin ja unelmat ulos,
suusta täyttämään talo
Ei tarvitse yksin elää,
kuunnella kummia
tyhjiä huoneita.
Anna markka.
Minun olisi pitänyt pyytää heitä käymään uudestaan,
mutten rohjennut. Ajoissa.
Ehkä olisi pitänyt ottaa heihin kontakti,
mutten rohjennut, kesken töiden.
En voi tietää milloin ihmiset ovat tyytyväisiä, milloin pahoillaan.
Olen pahoillani,
hieman.
En täysin ymmärrä.
Miksi riski on otettu?
Onko se riski? Minkä tähden?
Ja jos se epäonnistuu, m itä sitten käy?
En täysin ymmärrä.
Eikö ole muuta tapaa elää?
Jatketaanko toisten työtä?
Onko tämä todella oma valinta ilman kuolleiden asettamia paineita?
En täysin ymmärrä.
Ei minun tarvitse.
Se, että tiedostamme kuolevamme tekee meistä moraalisia olentoja. Se saa meidät miettimään valintojamme. Jos elämä jatkuisi ja jatkuisi ja jatkuisi voisin kokeilla kaikkea, mutta se ei jatku ja minä en säily. Minä muutun. Aika. Vanhenen ja vanhus saa kantaa tämän hetken päätökset, katua ja kaivata.
Valitse, valitse, valitse.
Parisuhde ei ole päätös joka sijoittuu aikaan, tiettyyn hetkeen ajassa. Se on jatkuva päätös. Se on jatkuva valinta. Minun täytyy valita hänet yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Hänen täytyy valita minut yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Pystymmekö?
Tänään.
Otin punaisen kynän, tunteet eivät ole puhtaita.
Jos kaipaus on sininen
ja toivo punainen
on haikeus violetti.
Sävy riippuu annostelusta.
Mutta se ei ole noin yksinkertaista,
haikeuteen kuuluu muutakin.
Violettiin voidaan lisätä muitakin värejä,
riippuu määrästä pysyykö violetti violettina.
Sävy ainakin muuttuu, mutta sävy saakin muuttua.
Ei mikään väri ole kaunis.
On rumaa sinistä
kaunista sinistä
Kaikki riippuu sävystä.
Mitä lisäät haikeuteen, jotta saat sävyksi kaikkein kauneimman violetin?
En ole vielä itkenyt.
Tänään.
Jos liike ilmaisee tunnetta.
Mikä on vihaa, mikä rakkautta?
Mistä liikkeestä,
mistä laadusta epätoivo sekoittuu?
Mikä on innostuneisuuden ja raivon ero?
Mikä on sininen?
Mikä on punainen?
Mitä lisään haikeuteen, että saan kaikkein kauneimman sävyn?
Mitä kulkuja viljelen?
Kuka kaipaa?
Mitä me kaipaamme?
Hymyilen paljon, mutta hymyssä on haikeutta.
En ole vielä itkenyt.
Tänään.
Mitä lisäät violettiin jotta saat kaikkein kauneimman haikeuden?
Tämä on minun maailmani.
Kylmä betoni allani, seinä selässä, maalaus vieressä ja ikkunan takana sataa.
Tuulen suhina.
Juuri nyt tämä on minun.
Voit asettua samaan paikkaan, tuntea samat asiat, mutta et koe tätä.
Tämä on minun maailmani.
Mitä luon, mitä tunnen:
Miksi en kuuluisi tänne?
Pitäisikö?
Tanssia vai olla vaan , kun kerran vieraita tulee?
Mennä kahville ja kysyä onko vanhoja viinereitä vielä?
Muistella sinua vai koittaa unohtaa?
Odottaa luonteenomaisesti, että asiat tapahtuvat puolestani, vai tehdä ihan itse?
Kuunnella sadetta ja lukea kirja?
Kertoa kuulumisia ja kuunnella?
Minä en kuuntele, kerron kun kysytään, mutta en kysy itse.
Uskon,
että toisen ihmisen iho on parasta mitä voi koskettaa.
Ei kenen tahansa, mutta hänen, kuka hän sillä kertaa onkaan.
En minä itselleni kirjoita,
muotoilen sanat niin, että sinä voisit ne lukea.
Siksi koen lievää falskiutta
ei sillä, etten puhuisi totta
mutta lauseet muistuttavat tekotaidetta.
Mitä kello on tuntuu olevan yleisin kysymys.
Ja kun ihmisiä tulee, mieleni tekee paeta
Tämän sinä unohdat varmasti
että koskaan soitin, että koskin,
että kaipasin, että toivoin
Tämän minä unohdan varmasti
Kosketusta keltaiseen
En ole kukaan muu ja
muutokset tulkevat varmasti
Ei meillä ole kiire
Luottamus saapuu mutta katsojat karkoittavat
Omaa tanssia omassa päädyssä
Kaipaan kehoa, ruumista, lihaa, toista.
Tanssiakseni.
Tekniikka tuhoaa, mutta halu on kova.
Suurimmat virheet ovat aina suurimpia toiveita.
Kepeys on vaikeampaa kuin raskaus
Puhun vain omasta itsestäni, aina.
Kehoni muuttuu se on selvä
Ja en tiedä ketä kaipaan
Kokeile turvassa ei tarvitse haastaa
täytyy vain tehdä ja tehdä ja löytää.
En ole päämäärä tietoinen
älä pelkää
Pääni on pieni varasto
Hei sinä
ei tarvitse pelätä
läpät pois silmiltä
onko pakko hätäillä
tuskin ehdit mitään nähdä
kun et uskalla olla läsnä
vaikka olet maksanut tästä
Kaipaan tasavertaista kumppania
En lemmikkiä
Kaipaan jotain vahvempaa
jotain joka pärjää yksin, ilman ketään
mutta valitsee minut
kunnioittaa minua
ja minä häntä
Ei siksi että täytyisi, ei siksi että hyötyy
Siksi että tahtoo
Kaipaan ystävää joka ei sitoudu pakosta
tai tarpeesta vaan tahdosta.
Ei riippuvuutta
Ei pakkoa
Ei kaunaa
Ei odotuksia
Vain läsnä,
oloa.
Juupa juu
Ymmärrän taiteelliset ansiosi
enkä niitä kiistä,
mutta teoksistasi en pidä
Pahvit painuvat
kosteus ei tee hyvää kenellekään
Et sinäkään pysyisi pystyssä jos jalkasi olisivat liimattu lattiaan
On siis täysin turha niuhoittaa,
että et ymmärrä.
En minäkään ymmärrä,
Näenpähän vaivaa.
Jalkani puutuu tähän ja tulee kylmä
Puu karistaa lehtensä tai pitää neulaset
imee elin voiman runkoonsa.
Minä puudun tähän, puutunut
Herättäkää joku,
ei tarvitse olla liian varovainen,
huomenna tapaan hänet.
Herätä sinä.
Olen puutunut tähän,
varovaisuuteen
pettymykseen
haluun ja
odotukseen.
Vain hereillä oleva voi herättää.
Olen puutunut tähän
en halua liikkua,
täällä,
kaiken tämän keskellä
Suhteuttaa itseäni jatkuvasti
suhteutan itseäni jatkuvasti
jos jättäisin fyysisen puolen väliin.
Olen puutunut tähän
Pelkään että herätät minut uusiin uniin,
uniin joihin puuduun taas,
ajan kanssa
Todellisuus on helppo tavoittaa,
mutta siinä pysyminen vaatii voimaa
Olen puutunut tähän
penkkiin kiinni
lattiaan laitettu
Odotan
että soitat
että herätän itseni,
nousen ylös, venyttelen, ja lähden kahville.
Huomenna kuulen hänen tulevan,
jos kaikki on mennyt hyvin
Huomenna tajuan taas mitä kaikkea voin menettää,
toivottavasti
Huomenna petyn kun en menetä ja
saa samalla uutta
Huomenna kaikki on selvää
ja alkaa taas sekoittua
Huomenna alkaa uusi viikko,
kohta taas yksin ja epätietoisena
Huomenna saatan saada jotain aikaan,
jos jaksan, jos haluan
Huomenna koitan unohtaa sinut, hymysi ja silmien liikkeen
nauruun vaihtuvan vakavuuden
Huomenna tiedän missä olen
ja kaikki on selvää.
Elämme jatkuvien valintojen maailmassa.
Jokainen sekunti teemme valintoja.
Ei ole olemassa sellaisia asioita kuin "pakko" tai "täytyy", minulla on aina
vaihtoehto, toinen valinta.
Ja teen itse kaikki valinnat, joten olen myös vastuussa kaikista niistä.
Se on pelottavaa.
Siksi useimmat meistä haluavat unohtaa todellisuuden ja luoda
omansa, jossa "pakko" ja "täytyy" ovat olemassa.
Siksi useimmat meistä haluavat ja tarvitsevat vahvaa johtajaa.
Haluamme antaa vastuumme pois.
Haluamme jonkun päättämään puolestamme.
Mutta vastuuta emme pääse pakoon.
Toisena päivänä
Jonain toisena päivänä saattaisin kuunnella mitä sanotmutta en tänään
Jonain toisena päivänä saattaisin ajatella asiaasi
mutta en tänään
Jonain toisena päivänä saattaisi yrittää ymmärtää
en tänään
Sulje siis suusi
Tiekartta, Osa 2: Saarnaaja
Piu, Pau.Näillä main ei tietä pitkin kuljeta
ja kartat piirretään käsin, ulkomuistista
Mutkat suoriksi ja muurit pystyyn
Uskonto kilviksi ja aurat aseiksi
karitsat sisään, sudet ulkopuolelle
Suut sanoo sopua
mutta mielet ei tahdo taipua
ja on ihan sama ketä sormella osoitat
Sudet on lampaiden vaatteissa
eikä mikään ole niin yksinkertaista
Sukset ristiin ja nyrkit pystyyn
Näillämain ei teitä pitkin kuljeta
ja kartat, ne piirretään käsin
Perheenpää
Perheenpää on puhujaPuhemies korokkeellaan, kuin ystävämme Paavo
kohti eurooppaa kurottaa.
Punainen kuin pakana, väittää olevansa vasemmalla
Tuuli puhaltaa oikealta,
päätökset tuntuu painuvan.
Arvot valtaa kansan,
valtaa pitävät valvovat,
vasemmalla mukamas.
Oikealla olevat.
Oikeassa olevat.
Jos väärään osuvat, eivät mokomat tunnusta.
äskeinen orava
"Punainen" sinä sanot.Ympärillä istujat "missä?"
"Oikealla, aivan kuten äskeinen orava,
maasta kohti taivasta."
"Varjele," vastaavat, "oletko aina noin pihalla?"
"Mitäs jätitte oven auki!" huusin, "ja ilman pantaa päästitte.
Nyt ei tiedä jos joku löytää ja vie vielä kotiinsa!"
"älä huoli," sanovat, "ei kukaan mukaan tuota, ellei ole mielipuoli."
"Puolet päästänne poissa," sanot sinä, "ja toinen puoli, jäljelle jäänyt,
ikävöi yksin ajatusta, jota ei kallon kaula kumarra,
kieli pitkällä odota."
"Olisit jo hiljaa!" vaativat.
Taisi osua herkkään paikkaan,
nahka olisi pitänyt parkita.
Välittäminen, merkityksissä
Minä en välitä!En sitten niin mistään! On aivan sama kuka olet, tai kuka sinusta on sanonut.
Mistäpäin maailmalta, kuumat tuulet tulevat.
Minä en välitä, mene vaikka minne,
ole vaikka ketä,
kumarra ketä haluat.
Aivan sama!
Turha ojennella kättä, nyökkäillä kuin vajaa-aivo,
minä en välitä.
Ja jos et sinä älyä, raahata ruhoasi muualle,
niin minä kyllä.
Estetiikka ennen kaikkia,
sydämellisiä haluja.
Pää kiinni ja pulla poskeen,
Ei meitä kiinnosta.
writings