Että pitisi hioa?
Minä jättäisin kaiken ennalleen
niinkuin se tulee ulos
kaikkine virheineen
Kuinka jalostaa todellisuutta
Kuinka ravita mennyttä
hetkeä joka oli, ei nyt
Ei nyt ei ole mitään
nyt ei hahmotu ilman muita
mutta nyt on
on, on, on ollut, on oleva
Muistin mitä tulee
ennustin mennyttä
Kerroin kuinka kävi
ja tulee käymään
Seikkailin ajasta toiseen
Haikailin paikasta muualle
Nyt
tai
nyt
tai
nyt
Kuinka eilisestä tulee tänään
tästä huomenna ja yhä vaan
Kuinka aurinko lämmittää jalkani asfaltilla
Kuinka kuumuudesta kasvaa työ, jotain jota sietää
Kuinka ihmiset astuvat askeleensa myöhässä
tulevat tuskin koskaan perille
Kuinka uskottelen itselleni etten osaa
nautin olostani
Kuinka muuttaa kaiken, kaikkea muuttamatta
Kuinka uskollisena odotat, tietäen että aika kuluu
Kuinka aikaa ei ole vaikka loputtomasti odotat
Kuinka jatkan tästä,
kirjoitan paperille sanoja
Kivetys vie alas
Olen polttanut kieleni kuumassa
aurinko ei polta tänään
Ihmispaljous ei ole paljous
vähemmän joka päivä
Kesä on ohi, pitkitetään hieman
Mitä haluan nyt
on sama kuin
mitä halusin ennen
Addiktiot pysyvät samoina
tunnereaktiot samoin
Kuvittelin muuttuneeni
Olen muuttunut
mutta melankolia miellyttää yhä
Siristän silmiäni ilman laseja
Auringon kirkkaudesta
odotan sinua
ja laskua kahvista
Kaikki on hienosti ja hyvin
mutta niin on aina ollut kin
Mikään ei ole muuttunut
Kuvittelin hieman
Opiskelin syvästi
Osannut en
Osaan kaiken
On tänään
En tiedä
Itku sisässäni
fyysisenä pahana olona
kosketuksesta onni
ja suru tulevat
valuvat vetenä ulos
Katsot minua
kaikki sekoittuu
monta tunnetta
toivetta
Minä jään
opinko?
Kaikki
kaikki on hyvin
Aina, nyt
Kosketan vatsaasi
odotamme kuuta
Entä jos, mitä sitten kun
Koitan olla murehtimatta
olla varma että ei
Minua pelottaa ja ihmettelen miksi.
Vastuu.
En tiedä elämästäni mitään
miksi tämä suunta olisi huonompi kuin joku muu
Sanon että rakastan
ja sanot sinä
Minä kysyn varmuutta aivan kuin siitä voisi olla varma
en ole varma mistään
Kosketan vatsaasi,
pehmeää ihoa
Toivon että ei, ei vielä
Ajattelin tänään että jos avaisi silmät
näkisi kaiken joka todella on
on ollut ja tulee olemaan
Kirkkaana kauniina katoavan raikkaana
Ajattelin tänään että jos ottaisi osaa
Ei aina laittaisi itseään syrjään
sivuun muusta joukosta
synkkänä omasta erinomaisuudesta
ymmällä yksinäisyyden tunteesta
Auliina avaisi mielensä mutkat
muille ilonsa jakaisi
Ajattelin tänään että jos avaisi kaiken
antaisi muiden mennä ja tulla
puhaltaa läpi kuin lämmin viima
leppeä tuuli tammikuussa
Koitan unohtaa että olen
Tajuta että huomenna kaikki on jo kadonnut ja olen joku muu
Huolehdin turhaan kun huolehdin
Älä huolehdi sanotaan, sanot
Koitan olla huolehtimatta ja siitä tiedän että huolehdin
[olen huolestunut]
Turhia asioita turhia murheita
Kaikki tulee ja tapahtuu, tahdon tai en
Nautin mistä voin mutta voisinko enemmän
Aika kuluu, tiedän ettei sitä ole
Havainto muutoksesta ja virrasta.
Lopeta laskeminen
Anna mittojen valua muistista
Semmonen kysymys, jätitkö hellan päälle?
Niin niin, kyllähän kotivakuutus hoitaa,
mutta tätä nykyä vakuutusyhtiöt syö enemmän rahaa kuin annetaan,
eikä se kuitenkaan korvaa kaikkea mikä palaa,
tuskin edes kolmea neljäsosaa.
Ja sehän on vain rahaa,
ei se tuo takaisin muistoja,
jotka oli kiinni niissä tavaroissa,
nyt jo ehkä tuhkana
Niin että jätitkö hellan päälle?
Varmistitko kanssa,
että kaikki nupit näyttää nollaa
eikä mistään hohkaa kuumaa?
Jos et, niin kyllä kannattaa aina tarkistaa
ennenkuin oven avaa
ja jollei silloin muista
niin kannattaa palata
Tätä nykyä katsokaan kun on
hissit
portaat
ja pelastusveneet
jää liikunta vähille
Ja mikäs sen reippaampaa
kuin puolessavälissä kotimatkaa
epäröidä, ja kääntyä takaisin
Kyllä siinä kilot karisee ja ilo irtoaa
ja sitten voi juhlia
pelastaneensa henkiä
sillä voisihan joku kuolla
jo pienessäkin palossa
Että,
jäikö se hella päälle?
Koskee
Koitan koskettaa
Päästä läpi
Näistä pyörteistä jotka heittävät
Tunnet olosi paksuksi
Minä tunnen luittesi linjat
lihakset sormieni alla
käsien lämmössä
Yritän mutten onnistu
Antaa hyvää
uskoa oloon
En saa parantaa
En osaa haluta
oikeaan aikaan
En onnistu
En osaa
Koskee
Ota vastaan
päästä läpi
Löysin lauluilleni lähteen ja vettä
Heitin pari kiveä
Kuuntelin kaiun jättämiä jälkiä
Toivoin että olisit jo mennyt.
Ennen kuin palaan
Kai kaipasin sinua
tai halusin kaivata
Etsin ja toivoin taas
Löysin sanoille paikan ja maata
Koitin katsoa puulle paikkaa
en löytänyt
Kuulin vain huminan
Kuinka pyörii kieleni päällä
Mieleni koittaa unohtaa
Halusin kaivata
Muistin liikaa
Tiedän mitä haluan
mutten uskalla sanoa
Kai pelkään ettei se ole totta
Tai että kohta
tahdon jotain muuta
Sinä teet ja sanot että haluat
Minä haluan ja jos uskallan sanoa en uskalla tehdä
Siirrän vastuun sinulle,
tahdotko todella?
En usko ja kaipaan todistusta
jonka saan ajan kuluessa
Vastuu, se on sinulla
Suurenmoista
kuinka mitään sanomatonta,
älä siis sano
Tiedän etten ole tarpeeksi, mutten tiedä kuinka olla
Ohjaisitko hieman?
Kuinka sitten? Mielestäni
olen.
Kaipaan hyväksyntää ja ihailua
Haluan olla kaipuun, tarpeiden yläpuolella
Ilman mitään, ketään
Mutten ole
en tiedä jaksanko tätä
nyt tai
tänään
Tunsin sen jo aiemmin
selvänä, kirkkaana ihmisten olossa
Halusin hajoittaa tämän lasin vain siksi että,
kuulisin uudestaan sen mitä olet jo sanonut.
Hieman lujempana, jämerämpänä järjestelmänä
Jonain, joka kestää painon
eikä painu kasaan muiden tullessa päälle ja tielle
Koetan pitää kiinni
niin moni pyyhkiytyy pois
minäkin pyyhin
Odotin ikkunan takana jos heijastuksen takaa näkisi
Näin samaa vanhaa
odotellessani uutta
Koittaisit kaivata tai luvata
pysy siinä missä olet
Vihreä valtaa alaa
taas yksi näistä
Aurinko kuivattaa ajatukset ja sammuttaa suun
kohta sinunkin on jano
Älä odota turhaan meitä
mene jo
Seura on ollut yliarvostettua jo pitkään
tungetaan kaikki samaan
kaupunkiin, taloon ja huoneisiin
kohta et itseäsi muista
Haluatko vai et
Koitat kertoa vaan muistatko, et muista
Haluaisin jonnekin kauemmas
mutta kuinka siellä elää kun kaipaa ja vihaa
Yhteisö yhteisön perään ja sisään
Kukaan ei ota kantaa ettei loukkaa
ei vastuuta oteta, itse kanneta
sillä kaikki tuntevat liikaa kunnioitusta
joka vaati ettei sanota tai seistä minkään takana
Eikö saatana tajuta että kunnioitusta ei saa ilman vastuuta.
oikein on oikein on oikein on oikein.
Suhteellisuus on maailmassa, ei pään sisällä.
Usko mitä sanot
kunhan sanot tosia.
Kyllä mä ihan avoimesti myönnän että sekaisinhan mä siinä vaiheessa olin.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä etten ollut syönyt mitään
ja juonut litrakaupalla veteen sekoitettuja esansseja, väriaineita ja sokeria
jota myös limuksi kutsutaan.
Eikä ne huvipuiston hupilaitteetkaan varsinaisesti parantaneet asiaa.
Ei vesille siinä säässä ja tällä tolalla, mutta kaikkihan me jo tiedetään
että lähdin, lähdit, lähti, lähdimme kuitenkin että jotta ketä muuta siitä saa
syyttää kuin itseään ja Jumalaa joka on aina syyllinen kaikkeen tapahtuvaan ja tapahtumattomaan.
Siis näin kävi ja tässä ollaan. Toivon, toivot, toivoo, toivomme, toivotte, että ehkä huomenna
toisin soisin, soisit, soisimme, suo
sano.
Väsyneenä käännän päätäni vasemmalle.
Tiedän hyvin etten tavoita sinua tänään
Sinua tai teitä,
tietä joka johtaa
Meistä ei kukaan johda mitään
voitot on tuhlattu kauan sitten
väsyneisiin katseisiin,
kylmiin kosketuksiin,
Huomisen odotukseen.
Tietä pitkin tiedän etten tavoita teitä tänään
tai sinua
Väsyneenä suljen näkymän, unohdun uneen.
Jos sanoisin sanankin liikaa
Mutten koskaan sano tarpeeksi
Pelit on pelattu läpi ja loppuun
ja silti olimme oppimatta
olemme yhä
Kuinka usein täytyy kertoa
totuus tavoittaa tarinan
totuutta tavoittaa tuskin kukaan
mutta kertoo tarinan.
Sano sanakin liikaa
tällä kertaa asiaa
Asia on.
olen sanonut jo
olet puhunut
Liian vähän
tarpeeksi
Liikaa.
Sanakin, on.
18-09-04
Joo ja just. Jiit on kivoja.
No mitä minä täällä? 2 viikkoa on kulunut, aikaan on
saatu vaikka mitä, ketä ja kummaa kun 2 viikkoa on ikuisuus plus summaa,
tummaa, hummaa.
Enkä nyt fuulaa
mutta tämä ei ole huumaa vain aikaa. En odota, nyt
kun tiedän ettemme jatka, matkaa. En odota että jatkan tai en.
En vielä kaipaa tai ikävöi.
Ketään, sinua, muita, ketään, vain kontaktia, kitaraa ja ruokaa.
Ja kontakti ei liity henkilöön vaan tanssiin.
Henkilö voisi olla kuka vain joka jaksaa tanssia ja osaa ettei tarvitse opettaa
jotta voi opettaa.
Otan aikaa.
Rakastaako jollei ikävöi?
Mutta mitä ikävöin? Kosketusta, katsetta?
En juuri nyt kaipaa sitä.
Ehkä painoa ja läsnäoloa.
Mutten, painoa vain.
vain olla tietoinen.
Tiedostaa, tavoittaa, kurottaa, saavuttaa, aivastaa.
Hankkia nyt flunssa, täällä.
Ei kai nämä ajatukset juokse, kulje, havaitse.
Jostain syystä, ihmiset kaipaavat jännitystä ja kun sitä ei saada,
voi aina spekuloida, jotta sitä saa.
Tässä ajassa, huomaa, kuka osaa ja kenestä pitää.
Kenet haluaa pitää tavoitettavissa, kenet tavoittamattomissa. Kuka osaa organisoida.
Tämä olen minä.
Minä, koko sana, minun.
Määrittelyjä, pelejä,
rinnastuksia, vertailuita, kilpailuita.
Riittävän kauan vertailtuani, kedehdittuani, kilpailtuani, huomaan ettei ole syytä.
Jos vaadin jotain.
Jos vaadin jotain.
Jos vaadin jotain.
Mitä jos en vaatisi mitään keneltäkään, mutta vaadin kuitenkin.
Mutta en vaadi, ei minun ole pakko kelvata, olla tarpeeksi, riittää.
Ei sinun ole pakko.
Vaatimuksesi heräävät eloon omasta halustasi olla jotain minulle.
Vaatimukseni heräävät eloon omasta halustani olla jotain sinulle, minulle.
Olla jotain, tarpeeksi, tiettyä, erityistä.
Mikä on erityistä?
Onko ainutlaatuinen, ainutkertainen erityistä jos se ei kosketa?
Kauanko luulet tämän kestävän?
2 viikkoa, 2 kuukautta, 2 vuotta, vuosisataa ja vuosituhatta.
Ajankulua, opetuksia, haaveita, toiveita, toteutuksia.
Olla tietoinen.
Olla läsnä
Huomisaamuna lasket kätesi ja sanot:
Tämä riittää
Minä tutkin suusi liikkeitä ja päätän etten tiedä tarpeeksi
Odotamme toisen hetken
Ohi mentyä toistat nimesi
Tämä riittää
Minulle mikään ei ole liikaa ja siksi jatkan
kunnes löydän rajan
Toissapäivänä vastasit valoa
Eilen hämärää
tänään pimeyttä
Mieli muuttuu
vaistot varioi
Kuuntelitko sanaakaan mitä sanoin?
Sinä iltana kun sinä olit satanut:
Lakaisin sirpaleet lattialta
Päätin olla varomatta
jokaista ottamaani askelta
Vältellä vihaisia sanoja.
Kuunnella kuivia viiltoja
Lopettaa puuttuvan palan ikuiset etsinnät
Hukata liiman ja olla rikki
Illalla, kun sinä olit satanut:
Annoin vihdoin olla
Turha korjata mennyttä satoa.
Kaikkialla, turhuutta.
En kuulu enää mihinkään.
Ennen oli ihosi,
jolla olin,
jossa tunsin olevani.
En kuulu enää mihinkään.
Tähän taloon,
tuohon huoneeseen,
noihin ajatuksiin,
näihin ihmisiin.
Koko ajan odotan sanojasi:
Tule kotiin.
Toisen ihmisen kanssa on helpompaa kuin yksin,
etsiä kieltä ja sanoja ja asioita
Aika ja tila heräävät eloon
Lattialla en ole, lattiaksi en tule.
Täällä en ole ollut kotonani
En ole kotona täällä.
Kohta laita kotia, kuntoon
Olen taas myöhässä, ja totta,
pelkään, pelkään, haluan ja tahdon
Ja musiikkia, sitä on liikaa.
Haloo.
Onks valoo?
Lämpö halkoo, lippusalkoon.
Kiitos soikoon, mä meen loikoon.
Yritän siis liikaa, selvä.
Turha vääntää ja kivee kääntää
Puskee vasten tuulta, myrsky puuskaa
silmät kiinni ja etukenossa.
Paidat pitkällä, liikaa päällä
lämmintä, sanoo valo ja talo se lämmön vahventaa.
Ja kiirettä pitää, kauhee hoppu
valittamaan portille, ettei riitä katsottava
rahan arvosta saatavia.
Avaisit silmät ja antaisit aikaa
ei tuolla kiireellä mitään saakkaan
vaikka ihmeet eteen avautuis.
Mielenkiintoa, jollei kiinnosta
niin miksi tulet?
Pysy poissa, lähetä rahat,
niitä kuitenkin tarvitaan.
En jaksa nousta. Huomenta
ja kuulen kahvin tulevan,
koputtaa ovelle ja huhuilee.
En avaa, piruuttani
Ovi tiukasti säppiin ja unelmat ulos,
suusta täyttämään talo
Ei tarvitse yksin elää,
kuunnella kummia
tyhjiä huoneita.
Anna markka.
Minun olisi pitänyt pyytää heitä käymään uudestaan,
mutten rohjennut. Ajoissa.
Ehkä olisi pitänyt ottaa heihin kontakti,
mutten rohjennut, kesken töiden.
En voi tietää milloin ihmiset ovat tyytyväisiä, milloin pahoillaan.
Olen pahoillani,
hieman.
En täysin ymmärrä.
Miksi riski on otettu?
Onko se riski? Minkä tähden?
Ja jos se epäonnistuu, m itä sitten käy?
En täysin ymmärrä.
Eikö ole muuta tapaa elää?
Jatketaanko toisten työtä?
Onko tämä todella oma valinta ilman kuolleiden asettamia paineita?
En täysin ymmärrä.
Ei minun tarvitse.
Se, että tiedostamme kuolevamme tekee meistä moraalisia olentoja. Se
saa meidät miettimään valintojamme. Jos elämä jatkuisi
ja jatkuisi ja jatkuisi voisin kokeilla kaikkea, mutta se ei jatku ja minä
en säily. Minä muutun. Aika. Vanhenen ja vanhus saa kantaa tämän
hetken päätökset, katua ja kaivata.
Valitse, valitse, valitse.
Parisuhde ei ole päätös joka sijoittuu aikaan, tiettyyn hetkeen
ajassa. Se on jatkuva päätös. Se on jatkuva valinta. Minun täytyy
valita hänet yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Hänen täytyy
valita minut yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Pystymmekö?
Tänään.
Otin punaisen kynän, tunteet eivät ole puhtaita.
Jos kaipaus on sininen
ja toivo punainen
on haikeus violetti.
Sävy riippuu annostelusta.
Mutta se ei ole noin yksinkertaista,
haikeuteen kuuluu muutakin.
Violettiin voidaan lisätä muitakin värejä,
riippuu määrästä pysyykö violetti violettina.
Sävy ainakin muuttuu, mutta sävy saakin muuttua.
Ei mikään väri ole kaunis.
On rumaa sinistä
kaunista sinistä
Kaikki riippuu sävystä.
Mitä lisäät haikeuteen, jotta saat sävyksi kaikkein kauneimman
violetin?
En ole vielä itkenyt.
Tänään.
Jos liike ilmaisee tunnetta.
Mikä on vihaa, mikä rakkautta?
Mistä liikkeestä,
mistä laadusta epätoivo sekoittuu?
Mikä on innostuneisuuden ja raivon ero?
Mikä on sininen?
Mikä on punainen?
Mitä lisään haikeuteen, että saan kaikkein kauneimman sävyn?
Mitä kulkuja viljelen?
Kuka kaipaa?
Mitä me kaipaamme?
Hymyilen paljon, mutta hymyssä on haikeutta.
En ole vielä itkenyt.
Tänään.
Mitä lisäät violettiin jotta saat kaikkein kauneimman haikeuden?
Tämä on minun maailmani.
Kylmä betoni allani, seinä selässä, maalaus vieressä
ja ikkunan takana sataa.
Tuulen suhina.
Juuri nyt tämä on minun.
Voit asettua samaan paikkaan, tuntea samat asiat, mutta et koe tätä.
Tämä on minun maailmani.
Mitä luon, mitä tunnen:
Miksi en kuuluisi tänne?
Pitäisikö?
Tanssia vai olla vaan , kun kerran vieraita tulee?
Mennä kahville ja kysyä onko vanhoja viinereitä vielä?
Muistella sinua vai koittaa unohtaa?
Odottaa luonteenomaisesti, että asiat tapahtuvat puolestani, vai tehdä
ihan itse?
Kuunnella sadetta ja lukea kirja?
Kertoa kuulumisia ja kuunnella?
Minä en kuuntele, kerron kun kysytään, mutta en kysy itse.
Uskon,
että toisen ihmisen iho on parasta mitä voi
koskettaa.
Ei kenen tahansa, mutta hänen, kuka hän sillä kertaa onkaan.
En minä itselleni kirjoita,
muotoilen sanat niin, että sinä voisit ne lukea.
Siksi koen lievää falskiutta
ei sillä, etten puhuisi totta
mutta lauseet muistuttavat tekotaidetta.
Mitä kello on tuntuu olevan yleisin kysymys.
Ja kun ihmisiä tulee, mieleni tekee paeta
Tämän sinä unohdat varmasti
että koskaan soitin, että koskin,
että kaipasin, että toivoin
Tämän minä unohdan varmasti
Kosketusta keltaiseen
En ole kukaan muu ja
muutokset tulkevat varmasti
Ei meillä ole kiire
Luottamus saapuu mutta katsojat karkoittavat
Omaa tanssia omassa päädyssä
Kaipaan kehoa, ruumista, lihaa, toista.
Tanssiakseni.
Tekniikka tuhoaa, mutta halu on kova.
Suurimmat virheet ovat aina suurimpia toiveita.
Kepeys on vaikeampaa kuin raskaus
Puhun vain omasta itsestäni, aina.
Kehoni muuttuu se on selvä
Ja en tiedä ketä kaipaan
Kokeile turvassa ei tarvitse haastaa
täytyy vain tehdä ja tehdä ja löytää.
En ole päämäärä tietoinen
älä pelkää
Pääni on pieni varasto
Hei sinä
ei tarvitse pelätä
läpät pois silmiltä
onko pakko hätäillä
tuskin ehdit mitään nähdä
kun et uskalla olla läsnä
vaikka olet maksanut tästä
Kaipaan tasavertaista kumppania
En lemmikkiä
Kaipaan jotain vahvempaa
jotain joka pärjää yksin, ilman ketään
mutta valitsee minut
kunnioittaa minua
ja minä häntä
Ei siksi että täytyisi, ei siksi että hyötyy
Siksi että tahtoo
Kaipaan ystävää joka ei sitoudu pakosta
tai tarpeesta vaan tahdosta.
Ei riippuvuutta
Ei pakkoa
Ei kaunaa
Ei odotuksia
Vain läsnä,
oloa.
Juupa juu
Ymmärrän taiteelliset ansiosi
enkä niitä kiistä,
mutta teoksistasi en pidä
Pahvit painuvat
kosteus ei tee hyvää kenellekään
Et sinäkään pysyisi pystyssä jos jalkasi olisivat liimattu
lattiaan
On siis täysin turha niuhoittaa,
että et ymmärrä.
En minäkään ymmärrä,
Näenpähän vaivaa.
Jalkani puutuu tähän ja tulee kylmä
Puu karistaa lehtensä tai pitää neulaset
imee elin voiman runkoonsa.
Minä puudun tähän, puutunut
Herättäkää joku,
ei tarvitse olla liian varovainen,
huomenna tapaan hänet.
Herätä sinä.
Olen puutunut tähän,
varovaisuuteen
pettymykseen
haluun ja
odotukseen.
Vain hereillä oleva voi herättää.
Olen puutunut tähän
en halua liikkua,
täällä,
kaiken tämän keskellä
Suhteuttaa itseäni jatkuvasti
suhteutan itseäni jatkuvasti
jos jättäisin fyysisen puolen väliin.
Olen puutunut tähän
Pelkään että herätät minut uusiin uniin,
uniin joihin puuduun taas,
ajan kanssa
Todellisuus on helppo tavoittaa,
mutta siinä pysyminen vaatii voimaa
Olen puutunut tähän
penkkiin kiinni
lattiaan laitettu
Odotan
että soitat
että herätän itseni,
nousen ylös, venyttelen, ja lähden kahville.
Huomenna kuulen hänen tulevan,
jos kaikki on mennyt hyvin
Huomenna tajuan taas mitä kaikkea voin menettää,
toivottavasti
Huomenna petyn kun en menetä ja
saa samalla uutta
Huomenna kaikki on selvää
ja alkaa taas sekoittua
Huomenna alkaa uusi viikko,
kohta taas yksin ja epätietoisena
Huomenna saatan saada jotain aikaan,
jos jaksan, jos haluan
Huomenna koitan unohtaa sinut, hymysi ja silmien liikkeen
nauruun vaihtuvan vakavuuden
Huomenna tiedän missä olen
ja kaikki on selvää.
Elämme jatkuvien valintojen maailmassa.
Jokainen sekunti teemme valintoja.
Ei ole olemassa sellaisia asioita kuin "pakko" tai "täytyy",
minulla on aina
vaihtoehto, toinen valinta.
Ja teen itse kaikki valinnat, joten olen myös vastuussa kaikista niistä.
Se on pelottavaa.
Siksi useimmat meistä haluavat unohtaa todellisuuden ja luoda
omansa, jossa "pakko" ja "täytyy" ovat olemassa.
Siksi useimmat meistä haluavat ja tarvitsevat vahvaa johtajaa.
Haluamme antaa vastuumme pois.
Haluamme jonkun päättämään puolestamme.
Mutta vastuuta emme pääse pakoon.
Toisena päivänä
Jonain toisena päivänä saattaisin kuunnella mitä sanot
mutta en tänään
Jonain toisena päivänä saattaisin ajatella asiaasi
mutta en tänään
Jonain toisena päivänä saattaisi yrittää ymmärtää
en tänään
Sulje siis suusi
Tiekartta, Osa 2: Saarnaaja
Piu, Pau.
Näillä main ei tietä pitkin kuljeta
ja kartat piirretään käsin, ulkomuistista
Mutkat suoriksi ja muurit pystyyn
Uskonto kilviksi ja aurat aseiksi
karitsat sisään, sudet ulkopuolelle
Suut sanoo sopua
mutta mielet ei tahdo taipua
ja on ihan sama ketä sormella osoitat
Sudet on lampaiden vaatteissa
eikä mikään ole niin yksinkertaista
Sukset ristiin ja nyrkit pystyyn
Näillämain ei teitä pitkin kuljeta
ja kartat, ne piirretään käsin
Perheenpää
Perheenpää on puhuja
Puhemies korokkeellaan, kuin ystävämme Paavo
kohti eurooppaa kurottaa.
Punainen kuin pakana, väittää olevansa vasemmalla
Tuuli puhaltaa oikealta,
päätökset tuntuu painuvan.
Arvot valtaa kansan,
valtaa pitävät valvovat,
vasemmalla mukamas.
Oikealla olevat.
Oikeassa olevat.
Jos väärään osuvat, eivät mokomat tunnusta.
äskeinen orava
"Punainen" sinä sanot.
Ympärillä istujat "missä?"
"Oikealla, aivan kuten äskeinen orava,
maasta kohti taivasta."
"Varjele," vastaavat, "oletko aina noin pihalla?"
"Mitäs jätitte oven auki!" huusin, "ja ilman pantaa päästitte.
Nyt ei tiedä jos joku löytää ja vie vielä kotiinsa!"
"älä huoli," sanovat, "ei kukaan mukaan tuota, ellei
ole mielipuoli."
"Puolet päästänne poissa," sanot sinä, "ja
toinen puoli, jäljelle jäänyt,
ikävöi yksin ajatusta, jota ei kallon kaula kumarra,
kieli pitkällä odota."
"Olisit jo hiljaa!" vaativat.
Taisi osua herkkään paikkaan,
nahka olisi pitänyt parkita.
Välittäminen, merkityksissä
Minä en välitä!
En sitten niin mistään!
On aivan sama kuka olet, tai kuka sinusta on sanonut.
Mistäpäin maailmalta, kuumat tuulet tulevat.
Minä en välitä, mene vaikka minne,
ole vaikka ketä,
kumarra ketä haluat.
Aivan sama!
Turha ojennella kättä, nyökkäillä kuin vajaa-aivo,
minä en välitä.
Ja jos et sinä älyä, raahata ruhoasi muualle,
niin minä kyllä.
Estetiikka ennen kaikkia,
sydämellisiä haluja.
Pää kiinni ja pulla poskeen,
Ei meitä kiinnosta.